Vaikeuksien aika

Kuvattuani juuri koulun ensimmäistä laajentumisen kautta sopinee kertoa, että vain kymmenkuntaa vuotta aikaisemmin yhteiskoulu eli erästä lyhyen olemassaolonsa kriittistä vaihetta. Kun maamme maalaisoppikouluja uhkasivat taloudellisesti vaikeina 1930-luvun vuosina oppilaspula, se koski myös Orimattilaa.

Täällä johtokunta ryhtyi monen hyvän aloitteen lisäksi myös melko epätoivoisilta tuntuviin toimenpiteisiin. Se mm. velvoitti opettajat oman leipänsä turvaamiseksi kiertämään kodeissa, joissa tiedettiin olevan sopivan ikäisiä lapsia. Siellä opettajien piti kertoa vanhemmille niistä eduista – nykyään ehkä puhuttaisiin optioista -, joita heidän lapsensa saisivat kirkonkylän vielä silloin yhteislyseo-nimisessä oppilaitoksessa.

Kaiketi tämä ”valistusdelegaatio” mainitsi myös vierailunsa sanoisinko raadollisen syyn: elintärkeätä olisi saada koulun kokonaisoppilasmäärä pysymään vähintään satana. Se nähtävästi oli valtionavun saamisen eräs edellytys. Koulun johto luonnollisesti oletti, tuskin silti aiheetta, että suurin osa kunnan asukkaista halusi oppikoulun säilyvän pitäjässä. Siksi vedottiin lasten vanhempiin näiden pohtiessa, antaako lastensa jatkaa entisessä kansakoulussaan vai pannako heidät yksityiseen oppikouluun. 

Vaikka opettajien kiertäminen kylissä luonnollisesti lisäsi heidän työmääräänsä, se ei näkynyt heidän palkkapusseissaan. Päinvastoin opettajien jo muutenkin vähäisiä palkkoja alennettiin juuri noihin aikoihin, jotta varoja olisi riittänyt koulun välttämättömiin menoihin.

Johtokunta pyrki eräillä muillakin toimenpiteillä varmistamaan koulun jatkuvuuden. Johtokunta kosiskeli pitäjän maatalousvaltaista väestöä suunnittelemalla 1930-luvun alkupuolella uusiksi vapaaehtoisiksi opetusaineiksi maatalouden ja kotitalouden. Niiden opetus jäi kuitenkin hyvin lyhytaikaiseksi.

Jotkut piirit kokivat uuden oppikoulun turhanaikaiseksi ja jopa vahingolliseksi koko pitäjälle. Eräskin suurehkon tilan isäntä valitti, ettei ole saanut kunnon piikaa eikä renkiä sen jälkeen, kun oppikoulu tuli pitäjään! Aikanaan ihmettelin mokomaa ajatuksenjuoksua. Vasta myöhemmin tajusin, että keskikoulun käynyt ei luonnollisestikaan tavoitellut navetta-apulaisen tai vieraan pellon kyntäjän asemaa. Tuosta tosiseikasta huolimatta mainittu talollinen ei nähnyt nokkaansa pidemmälle. Hieman kauniimmin sanoen hänen yhteiskunnallinen näkemyksensä oli rajoittunut.