Isojako vuonna 1776 ja Brusaksen tilan halkominen vuonna 1803

Vaikka minulla ei alkuun ollut sanottavaa kiinnostusta itse tilasta kokonaisuutena, vaan yksinomaan sen asukkaista, aloin yli kymmenen vuoden pusailun jälkeen kaivata myös tietoja tilan koosta ja sen muistakin ulkoisista tekijöistä. Lyhyt vierailu maanmittaustoimistossa tuottikin juuri oleellisen haluamastani. Pääsin suurin piirtein selville siitä, missä päin Malmia tilan maa-alueet olivat sijainneet. Sen sijaan jäljempänä olevat tiedot eivät ole mitään historiallisia totuuksia. Niiden tarkoitus on vain antaa ylimalkainen kuva Brusaksen lähimenneisyydestä.

Isojako toimitettiin Malmilla v. 1759, sitä "ojennettiin” 1763 ja vahvistettiin 8.7.1776. Tuolloin Brusaksen silloin vielä kokonainen tila rekisteröitiin seuraavasti:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

rek.no

natur

tila

osa talosta

mantt.

vilj.

vilj.kelp. ja metsämaata

joutomaata

yht. ha

6

sk.

Brusas

1.0000

0.8756

59,25

61,65

47,30

168,20
                                 

 

Kun jäljennän tähän suoraa maakirjatekstiä, nähdään suunnilleen ne ajankohdat, jolloin tapahtui suuria muutoksia Malmin tilojen ja talollisten elämässä:

 

Byns odlade egor storskiftade 1759, skiftet jemkadt 1763, samt faststäldt 1776. Andel i samfälld mark 1803, odlade egorna klufvna i tvenne lika delar, dervid litt. A erhållit 20,16 ha och litt. B 19,31 ha, skogmarken oklufven.

1822 vid egobyte egovidderna ändrade. 1891, lägenhetens andel i samfällda exercisplatsen exproprerad till Helsingfors stads lutherska församlingens begravningsplats, registrerad å sidan 4782. Andel i dervid utlämnad sandtägt.

1891, vid egobyte med nämnda begravningsplats vidderna ändrade.

Erään vuoden 1906:n hehtaarimääriltään pyöristämäni tilaston mukaan Brusaksessa, R:no  62, oli 44 hehtaaria viljeltyä ja muuta maata noin 69 hehtaaria, yhteensä siis 113 hehtaaria. Brusaksesta halotussa Dalissa, R:no 61, oli viljeltyä maata 24 ja muuta 33, yhteensä siis 57 hehtaaria.

Tämän Brusas-tarinani alkupuolella olevasta Malmin kylläkin aika epäselvästä tiluskartasta voi itse kukin katsoa, missä päin maailmaa ovat sijainneet 6:lla alkavat maa-alueet.

Jos tila olisi ollut rajoiltaan yhtenäinen, olisin kaiketi jo aikaa sitten päässyt perille sen tarkastakin koosta ja sijainnista. Tosin vanhoja karttoja tutkimalla huomasin yhtä ja toista: Brusaksen päärakennus sijaitsi suurimpien tilustensa reunamilla. Sillä nykyisellä pelto- ja viheralueella, joka sijaitsee Brusaksesta etelään päin katsoen vanhan Oulunkyläntien ja Latokartanontien välissä, käyskenteli isäntänä Christian Henricsson. Tuo mainitsemani Oulunkyläntie luikerteli jonkin verran pohjoisempana kuin nykyinen Kehätie. Tilukset ulottuivat suureen osaan nykyistä Pihlajamäkeä. Brusaksella oli maata mm. sillä ikimuistoisella sotaväen harjoituskentällä, joka sijaitsi v. 1891 perustetun hautausmaan kohdalla.

Mellunkylän rajalla näyttää olleen melkoinen kappale Brusaksen maata. Samoin silloisen Suursuon ja Tattarisuon eräänä viljelijänä oli Brusaksen isäntä. Eräissä vuosina 1763 ja 1775 laadituissa dokumenteissa olen nähnyt Brusensin verotalon omistaneen jo mainittujen lisäksi seuraavan nimiset maa-alueet: Mäsaholmsängen, Paska Nitu, Vestra Malmåkern, Lång- och Bäcksåkern, Frändåkern, Nackhaga, Norrängs åkern, Söderåkern, Bäcksängen, Söder­ängen, Lidkärr, Björnkärr ja osia joistakin muista alueista. Kun en tiedä, missä kyseiset maa-alat sijaitsevat, nimirimpsulla ei ole suurin merkitystä. Jos kuitenkin joku joskus kiinnostuu asiasta, on näissä Kaupunginarkistosta saamistani tiedoista ainesta päästä hyvään alkuun.

Reino Pentikäinen, josta kerron myöhemmin enemmänkin, pitää mahdollisena, että Malmin ja Mellunkylän rajamailla jotkut Borgsin ratsutilan ja Brusaksen alueet olisivat olleet naapureita. Se selittäisi erään Brusaksen pojan tutustumisen Borgsin tilan tyttäriin Adelaide ja Antoinette Borgströmiin sekä heidän Joel-veljeensä. Ensiksi mainitustahan tuli Brusaksen emäntä ja Antoinettesta Ruotsista Suomeen muuttaneen Olssonin suvun kantaäiti. Antoinetten poika Richard avioitui Brusaksen talon tyttären Maria Wilhelmina Kyrklundin kanssa. Kun nuoret kaiken lisäksi olivat keskenään serkuksia, varmistivat he ongelmia myöhempien aikojen sukututkijoille. – Näihin kysymyksiin palaan ajallisesti soveliaammassa yhteydessä.

Hypähdän hetkeksi pois varsinaisesta asiasta. Kun vuoden 1763 dokumentissa on yksiselitteisen selvästi mainittu Passkaniittu, jopa toisella s:llä vahvistettuna, kirjanpitäjä kaunistaa paikan kahdeksaa vuotta myöhemmin Paska Nituksi. Olennaisinta kuitenkin on, että jo silloin suomi oli tunkeutunut paikalliseen sanastoon. Tyypillistä myös oli, että tuohon aikaan kuten nykyäänkin kieltä alettiin oppia rumien sanojen kautta.

Jos nykyisessä maatalossa on niin runsaasti hehtaareja kuin Brusaksessa Christian Henricssonin aikana, tilaa pidetään suurehkona. Toki Brusas ei liene ollut maa-alaltaan pientila tuona 1700-luvunkaan vuotena, mutta hehtaarien hyötykäyttö oli erittäin vaatimaton nykyaikaan verraten. Sen tulemme huomaamaan piakkoin esittelemästäni perukirjasta, joka laadittiin Christian-isännän kuoleman jälkeen. Siinä lienee nähtävissä Brusaksen taloudellinen tila likimain todellisena eikä maanmittarien kojeiden mittaamana. 

Kun maamme väkiluku kaksinkertaistui puolessa vuosisadassa 1700-luvun loppupuolella, valtiovalta ryhtyi eri tavoin tukemaan maattoman väestön mahdollisuuksia saada itselleen viljelysmaata. Kaiketi juuri siksi 1800-luvun alkupuolella monien Malminkin tilojen viljelysmaat halottiin. V. 1803 Brusaksen pellot ja niityt jaettiin kahteen suunnilleen yhtä suureen osaan. Brusakselle jäi 20.16 ja siitä eronneelle Dalin tilalle 19.31 hehtaaria. Metsät jäivät jakamatta. Yleensäkin niiden merkitys oli noihin aikoihin vähäinen. Metsistä ei ollut vielä sanottavaa hyötyä. Koneellinen saha oli toistaiseksi keksimättä. Ihmiset saivat yhteismetsästäkin sen, minkä senaikainen vaatimaton rakentaminen ja asuntojen lämmittäminen vaativat. Toisaalta tiedetään, että varsinaisia tukkipuumetsiä ei Malminkylässä ollut edes 1500-luvulla, saati sitten myöhemmin.

En osaa selittää, miksi hehtaarimäärät putosivat runsaassa kahdessakymmenessä vuodessa noin kolmanneksella. Isojakopapereidenhan mukaan Brusaksessa oli viljeltyä maata lähes 60 hehtaaria, nyt halotuille tiloille liikeni yhteensäkin vain nelisenkymmentä hehtaaria. En myös­kään vaivaudu ottamaan siitä selvää, koska sillä ei ole tarinani kannalta juuri merkitystä. Se ei silti estä minua ihmettelemästä viljelysmaiden eri dokumenteissa olleita pinta-alaeroja, joita näyttää olleen hyvin lähekkäisinäkin vuosina. Ehkä maanmittarit laskivat viljellyksi maaksi kaiken, joka ei ollut varsinaista joutomaata tai metsää, tilallinen taas vain sen maan, joka juuri sinä kesänä tuotti satoa. Olen myös hyvin voinut tulkita väärin lukemiani dokumentteja. Vaikka numerot niissä ovatkin samat kuin nykyään, niin pinta-ala­yk­si­köt ovat mitä sattuu.

Dalin tilan rakennukset, nyt jo hyvän aikaa sitten raunioituneet, olivat Latokartanontien varrella muutaman tontin leveyden verran ruotsalaisesta kansakoulusta Helsinkiin päin. Melkein Dalia vastapäätä tien toisella puolen sijaitsi vieläkin rakennuksena pystyssä oleva Hagan rusthollirivi.

Maakirjojen mukaan Malminkylän alkuperäiset ratsutilat eli rusthollit ja verotalot olivat:

 

R:no N:o

Lägenhetens namn

R:no  N:o

Lägenhetens namn

11           11

Pehrs skatterusthåll

61            61

Dal skatteaugment

13           12

Karls  skatterusthåll

62            62

Brusas skatteaugment

14          13

Påls skatterusthåll

71            71

Mambygård skatterusthåll

22          21

Haga skatterusthåll

72            72

Filppus skatterusthåll

21          22

Starens skatterusthåll

8         8

Eskos eller Tallbacka frälschn

3        3

Örskis skattehemman

1         B1

Boxbacka enstaka frälsesäteri

4        4

Ströms skattehemman

1         S1

Stensböle

5        5

Sonaby skatterusthåll