Pesänselvitys 1827

Brusaksen pesää selvitettiin talvikäräjillä 17. helmikuuta 1827 Veromiehen kylän Sandbackan tilalla. Lopullinen selvitys oli lykkääntynyt näin pitkälle nähtävästi siksi, kun tuleva isäntä vasta nyt tuli täysi-ikäiseksi.

Lokakuun 25. vuonna 1821 saapuivat Brusaksen tilalle varatuomari Gustaf Holm ja lautamies Johan Fredrik Åberg sekä talollinen Gustaf Strömberg. He tulivat suorittamaan manalle menneen Johan Christianssonin perujen arvioinnin. Toisena tehtävänä heillä oli sopia Maria Mattsdotter -lesken ja lasten kanssa perinnön jakamisesta. Gustaf Strömbergille tuonpäiväinen työmatka ei ollut pitkä - satakunta metriä -, hän kun oli Brusaksen pihanaapurin Strömsin tilanpuolikkaan v. 1794 syntynyt isäntä. Åbergkaan ei tullut kaukaa. Hän oli Pehrsin tilan isäntä. Oliko kyseessä vuosina 1754–1825 elänyt Johan Fredrik tai hänen vuosina 1785–1833 maallisen taivalluksensa tehnyt poikakaimansa, jäänee selvittämättä. Jostain olen saanut käsityksen molempien olleen lautamiehiä. Joidenkin muiden tietojen mukaan isä olisi ollut kirkkoväärtti ja poika lautamies. Tärkeintä kuitenkin on, että molemmat olivat oman pienyhteisönsä vaikuttajia.

Perunkirjoituksen lähtökohta haettiin kaukaa. Vuonna 1800 tilalle oli myönnetty kiinnelaina (Rättens Fastebrev), josta tulee puhumisen aihetta hetken kuluttua. Nyt paneudun perunkirjoituksen yhteydessä tehtyyn varsinaisen omaisuuden arviointiin. Siinä todettiin, että Brusaksessa oli tuona vuonna kymmenen tynnyrinalaa (noin viisi hehtaaria) peltoa, kaksikymmentä parmasta (isohko sitoma = kupo, "sylintäysi"; 16-18 kupoa = parmas = 5.65 m3) heinämaata sekä huonokuntoinen rakennus. Erikseen mainittiin, että tilalla ei ole metsää. Kaiken rahalliseksi arvoksi oli saatu 3 000 markkaa.

Uskotut miehet eivät nähneet mitään syytä korjata yllä olevaa arviointia. Ainoa muutos oli, että markat vaihdettiin rupliksi. Perukirja saatiin siis oleellisilta kohdiltaan helposti tehdyksi enkä usko, vaikken ole alkuperäistä asiakirjaa nähnytkään, että jo mainittua vähäisemmät seikat, lähinnä irtain omaisuus, olisivat hankaloittaneet uskottujen miesten arviointityötä.

Missä määrin talollisten - niitähän uskotutkin miehet olivat - arviot poikkesivat valtiollisen rekisterin tiedoista, selviää muistellessasi hetki sitten Brusaksen halkomisen yhteydessä kertomaani. Huomaamme, että jo silloin ihmiset ja heidän naapurinsa osasivat perunkirjoituksessa arvioida omaisuudet perin vähäisiksi.