Perinnönjako

Nämä tiedot ovat samassa vuoden 1727 dokumentissa kuin juuri lukemassasi Pesänselvitys-osassa.

Omaisuudesta sopiminen oli sekin loppujen lopuksi suhteellisen yksinkertaista. Piti lähinnä vain osata valita kolmesta poikaperillisestä se oikea, tilan uusi isäntä. Miksi kolmesta, olihan poikia sentään neljä? Luultavasti lapsiparven viimeinen, v. 1819 syntynyt Adolf oli jo pienestä pitäen tavalla tai toisella viallinen, isännäksi kelpaamaton. Siksi hänet siirrettiin samaan ryhmään kuin sisarensa, talosta pois ostettavaksi. Kun kirkonkirjoista totean Adolfin kuolleen 12-vuotisena, voin vain myöntää toimitusmiesten olleen talonpoikaisen fiksuja - kuinkas muuten - ja päätyneen oikeaan ratkaisuun.

Vanhin pojista, Carl Henric, oli jo täysi-ikäinen ja oikeustoimikelpoinen. Ratsutilallinen Fred­­rik Eklund oli Johanin ja talollinen Carl Liljeström Gustaf- ja Adolf-veljien holhumies. Kun perilliset eivät päässeet yksimielisyyteen tilan kohtalosta, päätettiin se ratkaista ajan melko yleisen tavan mukaisesti arpomalla. Tehtiin kolme arpalippua, joista yhteen kirjoitettiin Brusas hemmanshälft. Johanin holhooja Fredrik Eklund onnistui suoritetussa lotterissa nostamaan tuon tekstillisen lapun holhotilleen. Näin selvisi nähtävästi talon onneksi uusi isäntä pitkäksi ajaksi eteenpäin.

Vaikkei se kuulukaan nuuskimisieni piiriin, olisi kyllä hauska tietää, mitä miehiä mainitut holhoojat olivat. Strömsin tila, kuten Brusaksenkin, oli halottu, puolikas siis. Strömberg, tilaisuutemme uskottu mies, oli toisen puolen omistaja, Carl Liljeström taas isännöi toista. Fredrik Eklundin olen valmis sijoittamaan Filppuksen ratsutilaan, tilaan, joka sijaitsi sekä Brusaksen että Strömsin välittömässä läheisyydessä.

Brusaksen emäntä Maria Mattsdotter ei ollut leskeksi jäädessään vielä edes neljääkymmentä täyttänyt. Vaikka hänen parhaat vuotensa olivat jo takanapäin, riitti hänessä vielä puhtia talon ja omien - nimenomaan omien - lastensa parhaaksi. Siksi lotterin tulos tuskin riemastutti häntä. Sitä hän ei liene kuitenkaan tuonut julki, semminkään kun korkea oikeus valtuutti lesken hoitamaan tilaa uuden isännän alaikäisyyden ajan.