Aika aselevon jälkeen; valmistautuminen Lapin-sotaan

5.9. – Hurja herätys kello 4,05, jolloin koko talo ryskyi ja jytisi. Ryssä vietti triumfia. Kello 7,30 säntäsi Pihlajamäki sisään huudoin "Rauha on tullut!" Soitin heti Toivoselle, joka tiesi "väärinkäsityksen" tapahtuneen. Rauha olikin solmittu vasta tänä aamuna! – Päivällä ryssän soltut soutelivat joella heilutellen valkoisia rättejään.

14.9. – Kuulimme Romanian rauhanehdot. Seppäsen kanssa päättelimme, että sota on rauhaa mahdollisempi. Vaikka olenkin kirjoittanut noin kummankin meistä ollessa aivan vakavissamme, en suinkaan muista meidän olleen noin skeptisiä. Vaan totta sen täytyi olla. Olimmeko ehkä kuitenkin hieman yksinkertaisia, vai oliko henki maassa tuollainen?

18.9. – Kello 3,30 saapui Sikari (kai komppanian tai pataljoonan lähetti) kämppään ilmoittaen vetäytymisen alkavan klo 8. Todellisuudessa se alkoi vasta klo 13, joskin minä jouduin kapt. Kurosen (pataljoonamme jääkäri-) komppanian Nikulan joukkueelle oppaaksi. Marssi n. 20 km Montruan Alakylään, jonne saavuimme klo 18,30. Ruokailu, sauna ja yö siviilitalossa, jossa naisiakin!

19.9. – Lähtö klo 16,25. Tuolla 26 kilometrin matkalla ennen klo 22:n taukoa miehet esittivät reipasta laulua tuolla melkein asumattomalla seudulla. Tauolla koko komppania kerääntyi radion ympärille. Kuulimme rauhanehdot. Ensin oli pitkän aikaa hiljaista, kunnes muutamat alkoivat virren Jumala ompi linnamme ja koko komppania yhtyi siihen ja sitä seuranneeseen Maamme-lauluun. Itse olin kuullut rauhan solmimisesta klo 14,50 radion Tiltulta, mutta sehän ei ollut Jumalan sanaa. – Radiotauon jälkeen marssimme hiljaa säkkipimeydessä ja mahdottomassa ruuhkassa Käkisalmeen, jonne saavuimme klo 00,30. Majoituimme yhteiskouluun.

20.9. – Lähtö klo 8 Hiitolan asemakylään, jonne matkaa oli noin 40 km. Komppaniasta saapui perille marssien suunnilleen 40 miestä! Hiitola oli mustanaan naisia samoin kuin jo matkallakin oli ollut. Tiet olivat täynnä evakkoja ja sotilaita kuormineen. Perille saavuimme klo 18. Majoituimme rautatieläisten asuntoihin. Illalla kuulin huhun luontoisen tiedon mm. Espoon evakuoinnista. Yritin saada asiasta selvyyttä jopa komentajalta - turhaan. – Illalla käydessäni asemalla siellä oli ihmisiä kuin suurehkossa kaupungissa.

21.9. – Lähtö klo 11,20 Kurkijoen tietä n. 4 km tehtävänämme varmistaa 15. D:n sivusta. Mukana oli oma joukkueeni ja panssaritorjunnan I puolijoukkue Salon johdolla. Olimme kaikin 11. K:n alaisena. Perillä olimme tunnin päästä. Majoituimme komentopaikalle reserviin.

22.9. – Matkalle lähdimme klo 14,17. 20 km:n matka Alhovaan, jonne majoituimme, päättyi klo 20. Pari kilometriä ennen marssin loppua meidän kärryillämme räjähti 14 käsikranaattia. Onnettomuudessa haavoittui kaksi sotilasta.

23.9. – Klo 9 lähdimme 22 km:n matkalle Lamminkylään. Perillä olimme klo 16. Rajalle jäi matkaa enää 1,5 km. – Huoltovaikeuksia, jotka osin voitettiin.

24.9. – Klo 8,30 lähdimme 25 kilometrin marssille läpi luonnonihanien seutujen, Parikkalan aseman ja kirkonkylän ja Särkisalmen. Rautalahdessa pääsin yhdessä Saarisen kanssa Huuhkasen taloon täysihoitoon. Kelpasi kelliä kahden lakanan välissä.

26.9. – Söin illalla Peltosella ja myöhemmin joimme kaksi litraa maitoa Saarisen kanssa. Miten hyvältä tuore kylmiössä jäähdytetty maito olikaan monen vuoden paaston jälkeen! Rintamajoukoillehan sitä ei liiennyt eikä sen kuljetus olisi ollut mahdollistakaan. Lomillakaan sitä ei saanut kuin tilkallisen. Me nyt satuimme onnekkaasti saapumaan karjataloon, jossa oli meitä ymmärtävä isäntäväki.

29.9. – Herätys klo 23,45. Silloin saapui käsky lähteä maantielle seuraavana aamuna klo 5,30. Marssimme Savonlinnan tietä 20 km, jonka jälkeen pidimme pitkän tauon. Illalla klo 22,45 lähdimme uudelleen ja marssimme läpi Punkaharjun sysipimeässä yössä. Tihkusadettakin tuli kaiken aikaa. Siitä huolimatta sain vaikutelman harvinaisen luonnonihanasta seudusta. Pimeydestä huolimatta järvet erottuivat kuulaampina kuin maa.

30.9. – Matkaa jäi selän taa 35 km. Päädyimme Anttolan kylään peninkulman päähän Savonlinnasta etelään. Täällä majailimme päivän ja sitä seuraavan yön.

1.10. – Lähtö 7,30 n. 10 kilometrin päähän Haapalan kylään.

5.10. – Aamulla konekivääripesäkkeitten viitoitus. Päivällä asuntotiedustelu Lindbergin kanssa. Tuloksena yksinäinen peräkamari triolle Salo, Lindberg ja minä. Ylellistä: käytössämme oli jopa radiokin. (Muistelen Lindbergin etunimen olleen Hans.)

6.10. – Komppaniaan saatiin tieto Ouluun lähdöstä lähipäivinä. Illalla toimin katujyrän vetäjänä varuskunnassa.

7.10. – Lähtö junalla Raaheen joltakin vähäiseltä ja minusta nimeltään vieraan tuntuiselta asemalta. Kerimäki on ainakin noilla seuduin. Jääköön se väljästi ottaen lastaamispaikaksemme. Olennaisempaa on, että matka kesti kolmatta vuorokautta.

17.10. – Aamulla kaksi tuntia taistelukoulutusta ja klo 13 toinen mokoma lisää. Äksiisit osoittivat, että meitä kyllä valmisteltiin Lapin sotaa varten. Olivathan prikaatimme muut pataljoonat jo tulessa.

19.10. – Valmistautuminen rähinään jatkui: tänään suoritettiin vesistön ylimenoharjoitus. Joukkueemme tehtäviin kuului myös tämänpäiväinen siltavartio.

23.10. – Päivä normaalia sotilaspalvelusta. Illalla vedin katupartiota kello 21–24 jokseenkin tyhjässä kaupungissa.

1.11. – Hurjia huhuja: kotiuttamiskielto ja lähtö Norjaan!

4.11. – Seitsemän uutta miestä Oulusta.

6.11. – Jouduin päivystäväksi upseeriksi estyneen Nikulan sijalle. Komppaniaan tuli käsky lähdöstä keskiviikkona.

9.11. – Saavuimme Ähtäriin 16,30. Purkauksen jälkeen Lindberg ja minä saimme asunnon poliisin luota - parturihuoneesta. Asustaahan tässä, vuoteet lakanoineen kun odottavat nukkujaansa.

10.11. – Suunnatonta paperisotaa toimistossa koko päivän. Ensimmäiset miehet lähtivät siviiliin, me kai seuraamme ylihuomenna, sunnuntaina. Aseet ja pioneerivälineet luovutettiin.

12.11. – Klo 13 haimme paperimme ja litteramme suojeluskunnantalolta. Hyppäsimme heti junaan, jossa olimme puolenyön paikkeilla jo Toijalan nurkilla.

13.11. – Kello 7,15 olimme Helsingissä. Sieltä jatkoin 8,35 edelleen Espoon Kauklahteen. Siviiliintulopäiväni on osoittavinaan onnennumeroni olevan 13. Taikauskottomana sillä tosin ei ole mitään merkitystä.

Loppulause

      Kuten heti alussa sanoin, minulta meni yli viisikymmentä vuotta ennen kuin pystyin edes jollakin tavoin muistelemaan käymääni sotaa tai oikeastaan kahta kolmea. Vaikka mielelläni pohdiskelen mennyttä aikaa, yleensä toki jo ennen minua tapahtunutta, ajatukseni eivät tähän mennessä ole pysähtyneet sotavuosiini. Kun se lopulta onnistui, huomasin hirveimpien kokemusteni poistuneen mielestäni. Ilman tuota tavallaan osittaista muistinmenetystä en olisi koskaan tullut lähteneeksi kirjalliselle sotatielleni.

      Nyt se on tehty. Voin aika rauhallisin mielin lukea sotilaspassissani olevia tappelupaikkoja: Siiranmäki, Siestarjoki, Kiisselinsuo, Sormenkärki, Hatsolanmäki, Kivitie, Lempaala, Valkeasaari, Ohta, Aleksandrovka, Harvasuo, Rajajoki, Tappari, Taipale, Sakkola, Metsäpirtti, Rautu, Kivennapa, Terijoki, Valkeasaari, Lumisuo. Nimet eivät ole ajallisessa järjestyksessä, vaikka alkuun pyrinkin siihen. Muutaman passin unohtaman olen lisännyt luettelooni, mutta kun ennen pitkää huomasin rajallisen muistini tekevän tenän, luovuin enemmästä.

      Kiitoksia mielenkiinnosta!