E. Aatos Linturin suvunhaara

Unto Sulo Aatos Linturi syntyi Köyliössä 15.11.1893, suoritti Rauman yhteislyseossa keskikoulun 1909 ja meni sen jälkeen Sampaanalan kartanoon Rauman maalaiskunnassa maanviljelysharjoittelijaksi kokonaiseksi vuodeksi. Hän sai sinä aikana kuukauden koulutuksen sepäntyöhön. Vuoden päästä Aatos palasi jälleen kouluun ja tuli ylioppilaaksi syksyllä 1915.

Elämänuraa harkitessaan Aatos tunsi vahvaa kutsumusta papin tehtävään ja alkoi yliopistossa lukea teologiaa. Hän ehti jo eräisiin tutkinnon osasuorituksiin, mutta liioiteltu itsekritiikki sai hänet vahvasti epäilemään, oliko hän kelvollinen papin ylevään tehtävään. Parin opintovuoden jälkeen Aatos siirtyikin opiskelemaan lakitiedettä. Opintojen rahoittamisvaikeudet ja ilmeisesti myös halu solmia avioliitto Rauman koulussa olleen toverinsa Tyyne Riikilän kanssa sai hänet suunnittelemaan tutkintolukujen hoitamista nimismiehen viran yhteydessä, jolloin avioituminenkin vakinaisen palkan turvin olisi mahdollista. Aatos saikin alkuvuodesta 1919 Malmin piirin apulaisnimismiehen viran ja marraskuussa samana vuonna hänet nimitettiin Noormarkun piirin nimismieheksi. Samoihin aikoihin hän oli saanut erivapauden tulla nimitetyksi kruununnimismiehen virkoihin, minkä jälkeen, ellei Aatos pyrkinyt virkauralla korkeammalle, yliopistollinen tutkinto oli tarpeeton.

Aatos asui lähellä Malmin asemaa leskirouva Nybergin luona. Rouva oli Jenny Kyrklundin ystäviä. Nybergin luona Jenny ja Aatoksen Oiva-veli tutustuivat toisiinsa tunnetuin seurauksin.- Rouva Nyberg­in Ruben-poika oli aikanaan Ruotsalaisen Teatterin tunnetuimpia näyttelijöitä.

Heinäkuun 5. päivänä 1920, siis saatuaan Noormarkun piirin, Aatos solmi avioliiton ylioppilas Tyyne Maria Riikilän kanssa. Tyyne syntyi 19.12.1894 Eurajoen pitäjän Rikantilan kylässä, missä hänen vanhempansa maanviljelijä Iisak Viktor Riikilä ja Aleksandra Pihlaus omistivat maatilan.

Ilmeisesti Aatoksella olivat edelleen lainopilliset opinnot mielessä, kun hän v. 1922 hakeutui isotöisestä Noormarkun piiristä syrjäiseen Nauvon nimismiespiiriin, joka sijaitsi Turunmaan saariston ruotsinkielisessä osassa. Suomenkielisen nimismiehen saama vastaanotto pitäjäläisten eturiviltä oli kaikkea muuta kuin lämmin. Aatos pani vuorostaan merkille, että paikkakunnan suomenkielisillä, vaikka he asuttivat kokonaista kylää, Simonkylää, ei ollut omakielistä kansakoulua. Kun Aatos ryhtyi ajamaan suomenkielisten asiaa, hän sai pitäjän ruotsinkielisen enemmistön pakotetuksi perustamaan suomalaisen kansakoulun Simonkylään.

Mutta perhe kasvoi, Nauvossa olivat mainiot kalavedet, jotka innostivat lapsuudesta asti kalastukseen ja ulkoiluun mieltynyttä Aatosta. Kun virkakin vaati oman aikansa, eivät lainopilliset opinnot edistyneet Nauvossakaan. Nähtävästi Aatos luopuikin niistä v. 1924 hakiessaan Nauvon vähemmän suopeasta ympäristöstä mannermaalle, Vehmaan piirin nimismieheksi. Syyskuussa 1928 hän siirtyi Karjalaan Jääsken piirin nimismieheksi. Sieltä hän hankki kauniilla paikalla Vuokseen laskevan Littulanjoen  rannalla sijaitsevan tilavan talon, jonka yhteyteen hän perusti isohkon hedelmäpuutarhan. Paitsi kalastusta puutarhanhoito on aina ollut Aatoksen erikoisharrastuksena. Jääsken-taloa hän rakensi ja hoiti siinä mielessä, että siitä tulisi hänen ja perheen pysyvä koti.

Toisin oli kuitenkin käyvä. Syttyi talvisota, joka riehui varsin lähellä Aatoksen kotia. Hänet oli sodan ajaksi määrätty oman virkansa ohella toimimaan erään sotapoliisiryhmän esimiehenä. Kun sota päättyi Karjalan luovuttamiseen venäläisille, meni siinä mukana myös Aatoksen talo ja koti. Hänen virkavelvollisuutensa vaati häntä sotapoliiseineen huolehtimaan piirinsä asukkaiden ja näiden omaisuuden evakuoinnista tynkä-Suomen puolelle. Oman kodin irtaimiston siirtäminen jäi siinä sivussa niin vähiin, että suurin osa oman kodin kalustoa, jopa rahakokoelma ja muistoesineitä, jäi venäläisten saaliiksi.

Jääsken nimismiehenvirka lakkautettiin 15.6.1940 ja Aatos siirrettiin lakkautuspalkalle. Aatoksella ja Tyynellä oli kummallakin Satakunnassa vanhempain kodit, minne mennä evakkoina. Kesti elokuuhun 1941, ennen kuin Aatos sai hoitaakseen Köyliön ja Säkylän piirin nimismiehenviran, saman, mikä oli ollut hänen isänsä virka. Viran mukana seurasi nimismiehen virka-asunto, mutta kalusto ja tarpeisto Jääskeen jääneinä olivat tietenkin, kun siirtoväen korvaukset tulivat hitaasti, vajavaiset. Rahanmenot olivat tavallista raskaammat siksikin, kun lapset oli Köyliöstä lähetettävä kaupunkiin käymään oppikoulua.

Köyliön taloudellisesti vaikea kausi sai käänteen parempaan tammikuussa 1944, jolloin Aatos sai nimityksen Haminan kaupunkiin rajoittuvan Vehkalahden piirin nimismieheksi. Jääski oli jo ollut raskas, suuritöinen piiri, minkä hoidossa perheen emännän Tyynen apu oli ollut välttämätön, eikä Vehkalahden piiri kaupunkiin rajoittuvana ollut suinkaan helpompi. Aatoksen terveys alkoi Vehkalahden kautena horjua. Talvisodan ankara kausi, Jääsken-kodin menettäminen ja nimismiehen viran aiheuttama työtaakka olivat tämän horjumisen ilmeisiä syitä. Kun lääkäri totesi hermorasituksen lisäksi maksavian, joka hänen käsityksensä mukaan ei ollut parannettavissa, Aatos otti marraskuussa 1949 eron nimismiehenvirasta ja jäi eläkkeelle vasta 56 vuoden ikäisenä.

Aatos oli Haminan Pappilansaaresta hankkinut siirtoväenkorvausrahoillaan kauniin ja tilavan merenrantatontin, johon hän hiljalleen rakensi asuntoa ja jolle hän perusti hedelmä- ja keittiöpuutarhan Jääskeen menettämänsä tilalle. Eläkkeellä ollessaan hänellä on ollut tilaisuus mielihalunsa mukaan kalastaa ja ulottaa kalaretkensä rannikon kaukaisillekin kruunun alueisiin kuuluville ulkokareille. Jo kuoleman kandidaattina pidetty mies elpyi vähitellen raskaiden vuosien aiheuttaman henkisen paineen lauettua sekä ilmeisesti runsaan ulkoilun vaikutuksesta muutamissa vuosissa odottamattoman hyvin. Hänen monet harrastuksensa, mm. valokuvaus, ovat täyttäneet ja antaneet sisältöä hänen eläkeläisvuosilleen.

Aatoksen ja hänen isänsä kohtalona oli joutua luopumaan papinurasta, mikä ilmeisesti olisi ollut kummallekin antoisin ja mieleisin toimiala, ja ryhtyä nimismieheksi, mikä tuskin vastasi kummankaan sisäisiä taipumuksia.

Aatos kuoli 29.1.1977 ja Tyyne 1.11.1977. Aviopari on haudattu Köyliön kirkkomaahan.

Lapset, joita ryhdyn esittelemään muutaman päivän kuluttua.