Johan Kyrklundin sisarukset

Muistanette Johan Christianssonin saaneen kahdesta vaimostaan tusinan verran pienokaisia. Koska viriilin miehen reviiri oli laaja, ehkä sopimattomankin suuri, ehti hänen vaikutuspiiriinsä kolmaskin nainen, femme fatale, joka nosti isännän lapsiluvun onnettomuutta tuottavaksi.

Vain kuusi saavutti täysi-ikäisyyden. Muista tuskin on aihetta kertoa, jo lapsuusiässä kuolleista. Kovin paljon en raota tulevaisuuden esirippua noiden kuudenkaan kohdalla Brusaksen tulevaa isäntää lukuun ottamatta. Koko näyttämön paljastaminen, mikäli siihen edes pystyisin, laventaisi aiheeni pitkälti ali, yli ja ohi aikomani.

Carl Henric

-poikaa lukuun ottamatta Johanin sisarukset olivat veli- tai sisarpuolia. Carl, jonka syntymäaika ainoana sisaruksista oli vanhan vuosisadan puolella, 1797, on jäänyt itselleni jokseenkin tuntemattomaksi. Joidenkin hajatietojen perusteella on syytä päätellä, että hän on pysytellyt synnyinkodissaan tai ainakin sen välittömässä läheisyydessä koko työkykyisen ikänsä. Vasta 12.12.1855 Carl muutti Brusaksesta jollekin tuntemattomalle paikkakunnalle vanhuutensa päiviksi.

Hänen avioliitostaankaan en pysty kirjoittamaan kovin paljon. Vihkikirjassa 13.3.1825 todetaan talollisenpoika Carl Henric Kyrklundin Brusk'ista - kirjoitusvirhe varmaankin - ja "tjänstepiga" Maria Lovisa Mattsdotterin saaneen toisensa. Kun vuodelta 1824 on syntyneitten kirjassa merkintä Carlin pojasta, Johan Henrikistä, todistaa se suvusta kiinnostuneen jälleen tutustuneen veijariin, jonka mahdollisesta jälkipolvesta minulla ei ole aavistustakaan.

Gustaf

Kerron Johanin kolmesta sisarpuolesta, "turvattomista silmäteristä", mitkä epiteetit säilyivät oikeuksien pöytäkirjoissa pitkälle tyttöjen aikuisikään, hetken kuluttua omana kokonaisuutenaan. Seuraan ensin tyttöjen veljen, v. 1815 syntyneen Gustafin, elämänvaiheita. Hän oli kätevä käsistään ja opetteli suutaroimisen vaikean taidon. Varmasti hän olisi jalkineiden teolla ja paikkuulla hyvinkin elättänyt itsensä ja perheensä, mutta kohtalolla oli tarjota hänelle vielä parempi osa. Näin ainakin me kaikenlaista omistamista arvostavat nykypäivän ihmiset kuvittelemme tietäessämme suutarimme jo 21-vuotiaana nuorukaisena avioituessaan saaneen sekä arvattavasti kauniin nuorikon, Sofia Vilhelmina Öbergin, että muhkean maatalon, Syrackan tilan Helsingin pitäjän Ylästössä (i Syrack övre by).

Yhteiskunnallisen arvostuksen nousemisen myötä pikinauha ja naskali saivat turhaan odottaa käyttäjäänsä. Milloin isäntäväki ei puuhaillut tilansa töissä, se askaroi perhesuunnittelun parissa. Vaikkei edellinenkään kaiketi huonosti sujunut, siitä en ole saanut tietoa. Jälkimmäinen ainakin tuotti satoa, seitsemän sisarusta, jotka kaikki syntyivät Ylästössä:

 

  - Gustaf Magnus             20.5.1837      - Victor Ferdinand      7.9.1847

  - Antoinette Vilhelmina  25.4.1840       - Matilda Josefina      31.8.1850

  - Johan Albert               16.06.1842      - Olga Sofia               16.1.1858

  - Flora Charlotta           2.3.1845

Ikävä kyllä minun on rikottava se idyllinomainen, ruusunpunaisen romanttinen kuva, joka ehkä syntyi lukijan mielessä ex-jalkinetyöntekijän vaiheita seuratessaan. Vuonna 1845 hänet tuomittiin sakkoihin hänen siirryttyään halonhakkuun tuoksinassa huomaamattaan valtiovallan metsän puolelle. Seitsemää vuotta myöhemmin hän joutui itseänsä huonompaan seuraan, josta vapautuakseen Gustafin oli käytettävä väkivaltaa. Miten tappelussa - jossa tuomari jostakin käsittämättömästä syystä näki Gustaf-paran pääpukarina - kävi, voittiko siis oikeus, Gustaf vai molemmat, ei selviä tiedonjanoiselle jälkipolvelle ainakaan minun kynäni kautta.

Vanhalla iällä, 62-vuotiaana v. 1877 Gustaf jostakin syystä sai kyllikseen kotitilastaan ja muutti Helsinkiin. Mikäli joku Gustafin pojista jatkoi talonpitoa, saattoi sukupolvien välinen kuilu syvetä niin ylipääsemättömäksi, että Gustav näki parhaaksi lähteä talosta. Toisaalta ei ole mahdotonta, että Gustaf myi talonsa ja muutti kaupungin johonkin lämpöiseen asuntoon. Useasti vanhat maatalot olivat talvisin omista polttopuista huolimatta todellisia kylmänpesiä.

Epäilemättä sisarussarjan kolme poikaa omaksuivat aikanaan Kyrklund-nimen ja myös huolehtivat sen säilymisestä.

Tietoni tyttärien kohtaloista ovat jääneet lähes yhtä vähäisiksi kuin pojistakin. Vain Antoinettesta olen kuullut jotakin: hän avioitui 21.6.1887. Hänen valittunsa oli leskimies Johan Fredrik Lindberg.

Seuraavalla kerralla paneudumme veljesten sisarusten monipolvisiin vaiheisiin.