Willy (Wilhelm) Kyrklund

Äitini kertoi kauan sitten - ehkä 1960-luvulla - jonkun Ruotsiin siirtyneen ja kirjailijaksi ryhtyneen Kyrklundin tutkineen sukua - kenen se sitten lieneekään. Saattaisiko se olla Willy?

Willy syntyi Helsingissä 1921, vietti lapsuutensa Karjalassa Harlussa, jossa hänen isänsä toimi insinöörinä Jänisjoen sellutehtaassa. Poika opiskeli talvet Helsingissä päästen ylioppilaaksi v. 1938, kovin nuorena siis. Sen jälkeen hän tutki kaiketi yliopistossa vuoden juridiikkaa ja myöhemmin ehkä vasta Ruotsissa luonnontieteitä.

Lähtikö poika raukkamaisesti pakoon sotiamme, ei ole tiedossani. Ainakin hän muutti hyvin nuorena Ruotsiin. Siellä ilmestyi hänen esikoisteoksensa Ångvälten v. 48. Siitä pitäen Willy on ollut hyvinkin tuottelias skribentti. Hänen pääteoksenaan pidetään v. 53 ilmestynyttä Mestari Ma -nimistä noin 70-sivuista kirjahelmeä. Ansioistaan Willy sai v. 82 ns. Pikku-Nobelin.

Hengenlahjoiltaan Willy ei vaikuta brusaslaiselta. Hän on älyllinen, ns. vaikeahko kirjailija, jolla ei voi olla suurta lukijakuntaa.

Willyn problematiikkaan kuuluvat vapaus, aika ja identiteetti. Hän pohtii, onko toiminnan ja ajattelunkaan todellinen vapaus mahdollinen. Kun hän vielä pyörittelee tapahtumia sekä reaaliajassa että nurinkurisesti tulevasta menneeseen puikahdellen, melkoinen kirjallinen sotku onkin valmis. Kuitenkin pidän kaveria tutustumisen arvoisena kirjailijana.

Willyn harrastuksetkin ovat erikoisia. Muistelmanluonteisessa esseessään Rättskällan Willy kertoo alaluokilla kehittäneensä uuden maailmankielen, jossa oli viisi sijamuotoa ja kolme numerusta, yksikkö, kaksikko ja monikko! Haikeana hän toteaa omasta lingvistisestä aikaansaannoksestaan, että nykyään kieli kuuluu kuolleiden ja unhoon joutuneiden pienempien kielten suureen ryhmään.

Toisena vieläkin jatkuvana harrastuksena Willyllä on tutustuminen sellaisten orientaalisten kielten kuin persian ja kiinan monimuotoiseen maailmaan.

Huomasin Willyn siirtyneen tuonpuoleiseen kesällä 2009.

Kyrki

1930-luvulla Turussa asui ainakin kaksi Kyrki-nimistä alun alkaen Helsingistä olevaa herraa, apteekkari - tämä on äitini tieto - ja lääkäri. Jälkimmäinen pyrki v. 40 äitini puheille kertoen heidän olevan samaa Kyrklundien sukua. Äitini oli pahimmassa isäni kuoleman jälkeisessä masennustilassa eikä niin ollen suostunut ottamaan sukulaistaan vastaan. Niinhän toki oli; toisaalta se todistaa äitini ja yleensäkin Kyrklundien vähäisestä sukurakkaudesta.

Vanhoilla päivillään äitini kertoi Högvallan kokkikoulussa Karjaalla opiskellessaan erään ylioppilas Kyrklundin poikenneen matkallaan Turkuun tapaamaan häntä. Olettaakseni tuo äkkinäinen vieras oli joku juuri mainituista Turun Kyrkeistä.

Huvittavinta on - miten sen nyt ottaa -, että rinnakkaisluokkatoverinani oli Marja Kyrki -niminen tyttö. Vasta eläkepäivinäni huomasin meidän luultavasti olevan sukua.

Omassa koulussani - Turun suom. yhteiskoulussa - näyttää matrikkelin mukaan olleen muitakin entisiä Kyrklundeja. Muutama jopa mainitsee entiseksi nimekseen Kyrklundin. Kun juuri mainitsemani Marjan isä oli juristi, veljeksiä lienee ollut vähintäänkin kolme tai sitten äitini muistamasta apteekkarista on vuosien mittaan tullut juristi. Oudointa kuitenkin on, että sen paremmin Siva Kyrklund kuin minäkään emme ole pystyneet edes arvaamaan noiden Kyrkien Brusaksesta lähtenyttä kantahenkilöä. Epäilemättä Kyrklund-Kyrkeillä - nykyisillä mahdollisesti vieläkin, mm. minua hieman vanhempi maisteri Kaarlo Rafael lienee lääkäri-Kyrkin poika - olisi ollut siitä jonkinlaista tietoa. Tuskin he muuten olisivat jäljittäneet jo parikymmentä vuotta Linturina esiintynyttä äitiäni.

Siva Kyrklund on jollakin tavalla tutustunut johonkin Kyrkiin, jolla on vankka, joskin todistamaton tieto liittymisestään Helsingin pitäjän Kyrklundeihin. Ikävä kyllä en enää ehdi tutustua tuohon mahdolliseen sukulaiseeni.

Ivan Timirjasev

(kirjoitustapa äitini mukaan tärkeä; HS:ssa se kirjoitettiin syysk. 2005 Timiriasew), kenraalimajuri, adjutantti, oli maamme kuuluisimpia valokuvaajia. Hän kävi vaarini Kauklahden-kodissa Lepolassa. Hän on ottanut ainakin sen kuvan, jossa me pikkupojat, veljeni ja minä, loikoilemme kaksinmaattavissa "trilloissamme".

Timirjasew oli syntynyt 1860. Hän ehti olla seitsemän kenraalikuvernöörin – mm. Bobrikoffin – adjutantti. Maamme itsenäistyttyä hän jäi maahan ja ryhtyi päätoimiseksi valokuvaajaksi. Pinttynyt poikamies nai 56-vuotiaana suomalaisen naisen.

Sanonnaksi tuli, että Ivan oli venäläinen, josta tuli helsinkiläinen. Hän sai jopa valtiolta pienen eläkkeen rikastettuaan maatamme runsaalla valokuvatuotannolla. Ivan kuoli 1927.