Joukkueeni miehiä

Tuntuu hieman turhauttavalta nimiltään mainita yhtäkään aseveljeäni tietäessään heidän syntymästään nyt kuluneen likimain sata vuotta. Hehän sentään olivat minua hyvän joukon vanhempia. Käytännössä siis ei yksikään heistä ole enää elossa, puhumattakaan siitä, että joku lukisi muistelmiani. Toivoa toki voin, että heistä jonkun perikunnan jäsenen silmä tavoittaisi tarinani. Varmasti Teuvalla myös on ihmisiä, joita kiinnostavat heidän sodassa olleitten kuntalaistensa askeleet.

Sen joukkueen, jonka johtoon minut komennettiin upseerikoulun jälkeen, nimilistan olen vahingokseni hukannut. Muistiinpanoissani ovat vain lähellä omaa mökkiäni sijainneen miehistökorsun Merkki 2:n asukkaat. He olivat seuraavat:

 

alik. Kiili, E.

korpr. Löytökorpi, V.

korpr. Ahola, E.

korpr. Lempinen, V.

korpr. Kangas

korpr. Hakaranta

stm. Hannela, A.

stm. Raittila, O.

stm. Juvela, V.

stm. Otsomaa, A.

stm. Leskinen

stm. Keskinen, A.

stm. Sammalisto, P.

stm. Ahkila, O.

stm. Koivuluoto, U.

stm. Pihlajamäki, S.

stm. Nevala, A.

stm. Uusimäki, L.

stm. Mäkynen

 

 

Joukkueeni panssarintorjuntamiehet asuivat omassa korsussaan. Vihossani on noilla kohdin runsaasti nimiä ja myös niiden yliviivauksia. Kaikki seuraavat, joista vain ensimmäisen sotilasarvon olen tullut merkinneeksi, eivät siis olleet kirjoissa samaan aikaan:

 

alik. Honka

Välinen

Rajaniemi

Vanhatalo

Ahola, Armas

Pyykkö

Uusitalo, Reino

Kiviharju, Martti

Samppala, Toivo

Viklund

Pihlainen

Koivula

Merta

 

 

 

Nähtävästi kolmannen korsukunnan nimet puuttuvat. Kaipaan mm. sellaisia kelpo miehiä kuin varajohtajani kersantti Saarinen ja ryhmänjohtaja Haka. Em. nimilistat eivät siis ole täydellisiä, vaan meidän on tyydyttävä jo kirjoittamiini. Epäilemättä täydellisen miehistöluettelon voisi saada sota-arkistosta tai jostakin joukko-osastohistoriikista, mutta tuskin tulen ryhtyneeksi siihen.

Kun näitä vaillinaisiakin nimilistoja vertaat siihen, jonka olen kirjoittanut vihollisemme suurhyökkäyksen jälkeisestä joukkueestani, huomaat niissä hämmästyttävän vähän yhteistä. Ihmettelen niiden eroja edelleenkin, koska tappiomme eivät voineet olla aivan noin suuret.

Tunnussanat olivat tärkeitä

Esimerkkinä todellisista käytössä olleista tunnussanapareista paljastan muutamia juuri tuolla Lumisaaren alueella käytetyistä. En ole enää varma, kuinka laaja oli meidän käyttämämme salasanan piiri, mutta olettaakseni samaa käytettiin vain oman pataljoonan alueella. Joku saattaa ihmetellä, miten voin vielä näin pitkän ajan kuluttua muistaa alempana olevat sanat. Se on mahdollista vain turvautumalla siihen muistivihkooni, joka on säilynyt tähän päivään saakka. Ilman tuota samaista vihkosta ja siihen aikanaan merkitsemiäni tosin aika vähäisiä tietoja tämä tarinani olisi kenties jäänyt syntymättä.

Etulinja oli harva ja monin kohdin vuotava, joten varsinkin pimeän aikana oli todettava jokaisen kulkijan askelten laillisuus. Siksi oli aivan välttämätöntä vaikkapa vain luonnollisille asioilleen mennessään varmistaa muistinsa toimivuus. Moni vartiomies vietti vuoronsa niin täydellisessä psykoosissa, että hyvä oli jos hän suostui aina uskomaan edes oikeata vastausta.

Tunnussana vaihtui päivittäin kello 12. Kysyjä mainitsi sanaparin alun ja vastaajan oli silloin syytä aika pian kakistaa suustaan sen päivällä korsussa ilmoitettu loppuosa.

 

11.-12.5.1944

12.-13.5.

13.-14.5.

14.-15.

Hotelli - Huone

Puu – Pää

Kova - Koe

Hyppy - Heikki

 

Vaikka se ei liitykään salasanoihin, sanoihin toki kylläkin, sopinee tässä yhteydessä mainita, että nopeiden hälytysten varmistamiseksi oli luotu koodisto puhelinilmoituksia varten. En enää muista niistä juurikaan muuta kuin sanat Ropo kokoon. Se tarkoitti panssarivaarahälytystä.