Karl Fredrik

oli varmasti ehdolla silloin, kun Brusaksen isännyyttä ratkaistiin. Vaikka suvun jälkipolvi on monin tavoin spekuloinut niillä tapahtumilla, joiden seurauksena perheen toinen poika, Karl Gustav, jatkoi isänsä jälkeen Brusaksen omistusta Karl Fredrikin ryhtyessä muihin puuhiin, en näe asiassa juurikaan salattua tietoa. Olen jo maininnut molempienkin poikien myöhäsyntyisyydestä emännän valinnassa. Karl Gustav oli kahdesta hitaasta nopeampi ja sai näin hyvinkin merkittävän edun puolelleen. Toisaalta hänen puolisonsa ennenaikainen kuolema palautti veljekset lähtöruutuun.

Brusaksen isännyyttä pohdittaessa olennaista lienee ollut, että Karl Fredrikiä ei maatyö kiinnostanut. Hänessä oli liikemiestä ja kauppiasta. Kun Malmilla oli 1900-luvun alussa jokapäiväisiä tarvikkeita myyvän kaupan tarve, alkoi Karl Fredrik täyttää tätä nykytermiä käyttääkseni markkinarakoa tai paremminkin -aukkoa. Hän sai mukaansa tähän osuusliikkeeseen muutamia malmilaisia herroja, joista olen tuntenut vain Richard Olssonin, Karl Fredrikin sisaren miehen. Muut tiedän vain sukunimiltään: Lindqvist ja Åberg. Molemmat esiintyvät niminä monesti tarinassani. En kuitenkaan ole ottanut selvää siitä, oliko mainittu Lindqvist sukua sille miehelle, joka aikanaan vei miehelään Brusaksen erään tyttären. Yhtä vähän tiedän Åbergin mahdollisesta liittymisestä meille tuttuun Pehrsin tilaan. Toisaalta tieto siitä, että Pehrsin sukukunnasta lähtöisin ollut Edvin Åberg toimi kauppiaana Kyrklundin ollessa jo manan majoilla, houkuttelee aika suoraviivaiseen päätelmään.

Kauppiaamme oli jo ennen Malmia harjoittanut liiketoimintaa muualla maassa. V. 1896 hän toimi makkaramestarina ensinnä Tampereella ja vuotta myöhemmin Raahessa. Saatuaan kokemuksia, tietoja ja taitoja - varmastikin suomen kieltä yhtenä tärkeimmistä -, joita hän tulisi tarvitsemaan menestyäkseen itsenäisenä yrittäjänä synnyinseudullaan, Karl Fredrik palasi v. 1902 Malmille.

Uusi malmilainen kauppa alkoi kannattaa. Veljekset, toinen isäntänä Brusaksessa, toinen johtajana osuusliikkeessään, saivat hyvän palkan uurastuksestaan. Molemmat kaatoi myös yhteinen vihollinen, yhteiskunnallinen murros, josta tulen puhumaan enemmänkin Brusaksen viimeisen isännän yhteydessä.

Maailmansodan loppuvuosina Karl Fredrikin kumppanit luopuivat osuudestaan liikkeeseen. Siksi yksin Kyrklundille koitui suuria tappioita, kun sisällissotaa edeltävänä sekasortoisena aikana hänen kauppaansa murtauduttiin ja koko sen varasto ryöstettiin tai tehtiin tahallisesti käyttökelvottomaksi. Tuskin kauppias oli saanut vahingot edes osapuilleen korjatuiksi, tulipalo tuhosi kaupan. Siitä Kyrklund ei koskaan täysin toipunut, vaan pitkään sairastettuaan menehtyi marraskuun kuudentena 1920.

Siinä on lyhykäisesti 11.11.1853 syntyneen Brusaksen vanhimman pojan elämäntarina. Sen lopussa Karl Fredrik koki samanlaisen julman kohtalon kuin hänen isänsäkin, Brusaksen talollinen, tulipalon. Molemmilla vahingot kohdistuivat heidän ammattiinsa. Kumpikin oli onnettomuuden sattuessa siinä iässä, jolloin raskas isku murtaa ensin mielen ja vähitellen koko ihmisen.

Pitkään näytti siltä, että Karl Fredrikistä ei olisi aviomieheksi eikä perheenisäksi. Ei olisi uskonut, että hän neljäkymmentäviisi täytettyään olisi enää kaivannut elämän sulostuttajaa. Tuolloin hän kuitenkin havaitsi Tuusulasta emännöitsijäkseen pestaamansa Ida Vilhelmina Bergmanin kiinnostavaksi ja herkäksi tuttavuudeksi talousasioiden ulkopuolellakin.

Karl Fredrik ehti hitaudestaan huolimatta perhe-elämässään siihen, mihin miehet keskimäärin, vieläpä ylittikin sen. 1874 syntynyt Ida oli häntä kaksikymmentäyksi vuotta nuorempi verevä nainen, jonka ansiosta syntyperäisten Kyrklundien pääluku nousi vuotten mittaan seitsemällä.

Ida eli miehensä kuoleman jälkeen melkein tarkalleen 28 vuotta. Hänen ja Karl Fredrikin lapset ovat lyhyesti esiteltyinä seuraavat:

Axel

Rafaelia saan kiittää paljosta. Tosin en voi sanoa henkilökohtaisesti juurikaan tutustuneeni tähän 16.9.1903 syntyneeseen Kyrklundiin, mutta koska "mies tunnetaan jäljistään", katson päässeeni Ackea, kuten häntä kutsuttiin, lähemmäksi kuin monia useastikin näkemiäni sukulaisia.

Axelin puolison Siva Frideborgin, o.s. Carlson, olen jo maininnut useaankin kertaan. Tämä sukututkijaystäväni syntyi ruotsalaisista vanhemmista 24.2.1907. Sallimus heitti Sivan lapsuudenkodin Malmille hänen isänsä tullessa siellä toimineen Wassbergin Säilyketehtaan teknilliseksi johtajaksi. Siva ja Axel tutustuivat kohtalokkaasti toisiinsa Malmin ruotsalaisen nuorisoseuran tilaisuuksissa.

Heidän Malmin-kotinsa jäi lyhytikäiseksi. Vuonna 1933 Axel siirtyi Turkuun Lounais-Suomen Osuusteurastamon palvelukseen. Hän toimi ensinnä tuon koko maassa tunnetun tuotantolaitoksen suurimman liikkeen myymälänhoitajana ja 50-luvulta alkaen koko organisaation myyntipäällikkönä eläkeikäänsä saakka.

Siva jäi leskeksi 29.5.1982. Pitkäaikaisen elämänkumppanin menetystä ei korvaa mikään. Kiinnostus sukuun, nimenomaan Kyrklundeihin, antoi lohtua viehättävän leskemme yksinäisiksi päiviksi. Kovin monia niitä tosin ei ollut: siitä pitivät omat kaksi lasta perillisineen huolen.

Siva eli pitkälti yli yhdeksänkymmenenkahden vuoden. Marraskuussa v. 2000 hänet saatettiin miehensä viereen.

Berit Siva-Gun

syntyi 10.10.1932 Helsingissä. Myös Bibi-nimeä nöyrästi totteleva sukumme jäsen on luonut itselleen hyvänlaisen työkarrieerin: 27-vuotinen palvelus Suomen Puhallintehtaassa, siitä suuri osa vaativassa vientimyyjän tehtävässä, olisi jo sellaisenaan tarpeeksi yhden ihmisen elämäntyöksi.

Berit on kuitenkin ansioitunut myös perhe-elämän alueella. Hän on kasvattanut jo manalle menneen aviomiehensä Arvo Olavi Wahlbergin avustuksella seuraavissa kappaleissa esittelemäni nelipäisen lapsiparven.

     Siva Marianne (Maja), s. 1.2.1950

Majan ja Jukka Kalervo Hyökin nyt jo purkautunut avioliitto ei jäänyt lapsettomaksi: Sami Juhani syntyi 13.6.75 ja Heidi Maria 19.4.80.

     Jan-Erik (Jancus), s. 30.10.1955

Jan on ikuinen opiskelija. Ylioppilastutkinto ja valmistuminen merkonomiksi ei ole riittänyt hänelle. Nykyään Janin yliopistollisen kiinnostuksen kohteina ovat historia ja arkeologinen geologia.

Janin elämänkumppani on 27.2.1957 syntynyt Päivikki Kajander. Heidän esikoisensa Johan Mikael näki päivänvalon 17.11.81. Pikkuveli Anders Kristian Rafael syntyi 6.7.87.

     Arvo Kristian (Kris), s. 8.5.1962

Työelämänsä alussa baarimestarina leipänsä ansainneen ja nykyään Primalcon myyntitehtävissä toimivan Kris­­in asuinkumppanina on 29.5.1961 syntynyt arkeologi Arja-Reetta (Aaja) Peura. 15.6 96 pariskuntaa siunattiin tyttärellä, joka sai nimekseen Miamarie Kristiansdotter Peura.

     Anna  Birgitta (Gitta), s. 6.8.1966

Erikoissairaanhoitaja Gitta, jolla on nykyään viehtymystä juridisiin opintoihin, avioitui v. 96. Sekä Gitta että hänen miehensä ravintolapäällikkö Juha Pärssinen työskentelevät ruotsinlaiva Amorellalla.

Bo Oskar

syntyi Turussa sisarensa täyttäessä kaksi vuotta ja yhtä monta päivää. Bobon lempinimen saanut poika valmistui diplomi-insinööriksi. Hän toimi käytännöllisesti katsoen koko työikänsä Tampellan Inkeroisten tehtaan tutkimusinsinöörinä. Bobo viettää eläkepäiviään Kouvolan kaupungissa.

Avioliitostaan itseään kuukauden ja päivän nuoremman Kaija Liisa Mäkisen kanssa Bo on saanut tyttären ja pojan:

     Kitte Christel Siva-Lis, s. 1959                                  Björn Stefan, s. 1961

Kitten ja evp-kapteeni Mauno Järvisen avioliitosta syntyi 1.3.87 poika, joka sai nimekseen Antti Petri.

Stefan on sen sijaan pysynyt naimattomana.

Thyra

Emilia, ystävilleen Tuija, syntyi 19.7.1905. Naimattomana hän omistautui vapaa-aikanaan itselleen ja työssä ollessaan muiden helsinkiläisten veroasioille. Kuollessaan vasta 25.6.1995 Tuija tuli eläneeksi pitkän ja myös suhteellisen terveen elämän.

Karl

Fredrik, isänsä kaima, ilmestyi maailmaan perheen neljäntenä lapsena 28.11.1907. Hän oli nuoruudessaan konttoristina Nobel-nimisessä firmassa. Hän avioitui Veromiehenkylästä kotoisin olleen ikätoverinsa Judit Maria Markelinin kanssa. Avioliitto purkautui, onneksi lapsettomana, kestettyään vain neljä vuotta.

Karl, Kalle vain, muutti v. 1931 Malmilta ensin Helsinkiin ja v. 47 Vihtiin, jossa hän puuhaili maamiehen askareissa. Palattuaan jälleen pääkaupunkiin Kalle tapasi Tyyne Kallion, ihastus oli molemminpuolinen ja se johtikin papin puheille. Tälläkään liitolla ei ollut suvun jatkumisen siunausta. – Kalle kuoli 6.10.1962.

Saga

Ingeborg, vuoden 1909 syksyn lapsi, toimi nuoruutensa päivinä monien sukumme jäsenten tavoin konttoristina. Hänen työkenttänsä oli maamme nuori filmiteollisuus.

Nelissäkymmenissä Saga ihastui Albert Tell-nimiseen ruotsalaiseen talolliseen. Seurustelu johti naimisiinmenoon ja Sagan muuttoon Ruotsiin Hallandin lääniin. Albert kuoli 1960-luvun alussa. Saga asunee Kattegatin rantamilla Malmstadin kaupungissa.

Holger

Albinin kohtalona oli kuolla parhaassa iässään. 12.10.1911 syntynyt ja 31.10.1940 menehtynyt poika seurasi eläessään Kalle-veljensä jälkiä toiminimi Nobelin konttorissa.

Göta

Linnean elämä, joka saattaa vielä jatkua, on ollut ainakin näin kronikoitsijan silmin katsottuna sisarussarjan vaiheikkain, jopa jännittävä. Göta syntyi syyskuun kahdeksantena v. 1913. Vajaan kahdenkymmenen iässä hän ja 1909 syntynyt Arvo Armas Taiminen vihittiin liittoon, jossa syntyi neljä lasta: Jukka, Matti, Tuula ja Vesa. Vanhin syntyi v. 1933, nuoremmista en tiedä nimiä enempää.

Muutettuaan 1930-luvun puolimaissa Malmilta Helsinkiin ja myöhemmin Lahteen pariskunta huomasi yhteiselon hankalaksi ja erosi. Göta avioitui aikanaan uudelleen. Hänen toisesta myötäkulkijastaan olen kuullut vain nimen ja kotimaan: Bror Damén, USA.

Helge

Fredrik on tietääkseni sotiemme jälkeen eläneistä brusasperäisistä Kyrklundeista ainoa, joka asui koko ikänsä Malmilla. Vaikuttaa siltä, että hänen kuollessaan 15.6.1993 Malmin kyläyhteisön elämänvirrasta katosi se viimeinenkin brusaslainen veripisara, joka siinä vielä oli. Tosin Helgen Kai-pojalla on suuri mahdollisuus jatkaa ainakin nimenä brusaslaisia perinteitä, mutta toistaiseksi on liian aikaista sanoa, mihin hän aikanaan asettuu.

23.7.1916 syntynyt Helge peri Axel-veljensä tavoin isänsä taipumuksen ja halun kaupallisiin ja liikkeenhoidollisiin tehtäviin. Hänen panoksensa Renlundin rautakaupan kehityksessä oli pit­kä ja painava. Helge siirtyi eläkkeelle kyseisen myymäläketjun Malmin-liikkeen kaupanhoita­jan virasta.

Helge oli jo pitkällä vanhanpojan ilottoman elämän tiellä tavatessaan helsinkiläisen itseään kymmenkunta vuotta nuoremman pankkitoimihenkilö Anna Liisa Tiesmäen. Avioliitto osoittautui tärkeäksi suvun nimen säilymisen kannalta. 27.2.1954 syntyi Kai, joka valmistui biologiksi. Hänen ja aviovaimo Annen yksityiselämästä tiedän vain sen, että parilla ei ainakaan toistaiseksi liene jälkeläistä.

Ragnhild Elvira

Ida Bergmanilla oli tullessaan Fredrik Kyrklundin taloudenhoitajaksi mukanaan kaksi pienokaista. Heistä nuorempi, Ragnhild Elvira Bergman, on syytä mainita, koska Fredrik miellyttyään tyttöön adoptoi hänet.

Ragnhild, joka siis kasvoi yhtenä nopeasti suurenevan perheen jäsenenä, syntyi nipin napin 1800-luvun puolella. Kolmissakymmenissä hän avioitui Helsingistä kotoisin olleen Karl Georg Forströmin kanssa. Aviopuolisot asuivat koko elinikänsä Malmilla. Asioitsijana toiminut Georg kuoli 1950-luvun alussa, Ragnhild 1.10.60. Lapseton aviopari jätti Vilppulantien alkupäässä olleen asuintonttinsa perinnöksi Kyrklundien nuorimmaiselle, juuri käsittelemälleni Helgelle.