Perinnönjako
Niin Brusaksen perinnönjaosta, osituksesta ja myynnistä uudelle isännälle, isoisälleni, on säilynyt niin runsaasti dokumentaatiota, että kaikkeen en ole paneutunut kuin pinnallisesti. Lähinnä se johtuu siitä, että noissa papereissa ei liene mitään yllättävää.
Luultavasti jo ennen Fredrik Kyrklundin kuolemaa huhtikuussa v. 1899 hänen perillisensä olivat sopineet talon tulevaisuudesta. Heidän isänsä Fredrik oli ikänsä ollut niin toimelias ja talonpidosta kiinnostunut, että hän lienee vanhuutensa aiheuttamasta saamattomuudesta huolimatta osallistunut keskusteluun Brusaksen tulevaisuudesta.
Viidestä perillisestä kaksi tyttäristä oli jo ajat sitten muuttanut kotoaan aviomiehensä luo, kolmas, Emelie, eli naimattomana kotitalossaan, ja toinen pojista, Karl Fredrik, oli valinnut kaupallisen alan elämäntyökseen. Jäljelle oli jäänyt vain Gustav, pojista tosin nuorempi, mutta valinnanvaraahan ei ollut.
Syyskuun 21. vuonna 1899 perilliset tai heidän edustajansa kokoontuivat perinnönjakoon. Brusaksen arvoksi sovittiin 30 000 markkaa. Gustav saisi tilan maineen ja mantuineen. Jokaiselle muulle perilliselle maksettaisiin 6 000 markkaa kullassa.
Isoisäni Gustav - siksi häntä kutsuttiin - oli siis Brusaksen isännäksi tullessaan jo 43-vuotias. Syy siihen, että hänen isänsä Fredrik piti taloa ylipitkän ajan, vaikka hänellä oli kaksikin tervettä poikaa, lienee ollut se, että pojat eivät isänsä käsityksen mukaan nousseet talonpidossa lähellekään hänen omaa tasoaan. Vaikka Gustavista ei aikanaan tullutkaan huonoa isäntää, tuskin silti erehtyy sanoessaan Fredrikin jalanjälkien olleen huomattavasti suuremmat kuin hänen poikansa. Gustavin oli kuitenkin suhteellisen helppoa kulkea niissä, noudattaa niitä jo parin isännän ajan käytettyjä menetelmiä, jotka olivat osoittautuneet viisaiksi ja talolle edullisiksi.