Christian Henricsson (1742-1798)

Uusi isäntämme katseli isänsä tavoin maailmaa pitkälle miehuuteen avioliiton siteiden häntä kahlehtimatta. Vasta kolmissakymmenissä hän toi taloon nuorikon, noin 27-vuotiaan Anna Johansdotterin, joka lahjoitti miehelleen kaksi poikaa, v. 1774 talon tulevan perijän Johanin sekä vuotta myöhemmin Henricin.

Todettuani ensinnäkin Henricin muuttaneen Henriksdaliin, suomalaiselta nimeltään Heikinlaaksoon, ja toiseksi hänen saaneen aviovaimonsa Sofian, o.s. Sundberg, myötävaikutuksella kuusi lasta, joista neljä poikaa, luovuin asian hankaluuden vuoksi tuon suvunhaaran seuraamisesta. Tosin kuulemani tiedot siitä, että yhdellä noista mainituista pojista olisi ollut kahdeksan lasta, panivat arvelemaan hyvin monen Heikinlaakson haarasta lähteneen Kyrklundin elävän keskuudessamme.

Siitä sain todistuksen saatuani puhelinsoiton Tikkurilassa asuvalta Anita Kyrklundilta. Alkaessaan joitakin aikoja sitten juuriensa tutkimisen hän oli törmännyt esi-isäänsä Henric Christiansson Kyrklundiin, samaan mieheen, jonka jälkien seuraamisesta olin luopunut hänen muutettuaan Heikinlaaksoon.

Koska en halua Anita Kyrklundin menettävän oman sukuhaaransa julkistamisen iloa, valotan Henric Christiansson Kyrklundin jälkipolvea vain sen verran, että kuka tahansa asiasta kiinnostunut saa kiinni punaisesta langasta.

Henricin lapsia olivat Gustav Henrik, Sofia Vilhelmina 1811, kaksoset Carl Magnus ja Gustav Henrik 27.1.1814 sekä Matilda Gustava 1817. Jatkossa paneudun lyhykäisesti vain Carl Magnukseen, koska hän oli Anita Kyrklundin isoisän isoisä. Elettyään koko ikänsä Helsingin pitäjässä hänen hautakivensäkin on 24.5.1873 -kuolinaikoineen kirkonkylän kalmistossa.

Karl Magnuksen aviopuoliso oli Henrika Gustava Åberg. Pelkkää arvaustani on, että nuorikko saattoi olla Malminkylän Pehrsin ratsutilan sukukuntaa. Varmempaa on, että pariskunta perusti Heikinlaaksoon sen kestikievarin, josta olen nähnyt mainintoja joissain muissakin yhteyksissä. Puolisot eivät olleet saamattomia jälkikasvunkaan hankinnassa:

Hilda Gustava     15.2.1845

Johan           18.10.1846

Johannes                   4.8.1850-51    

Karl Alfred         15.2.1845

Olga             11. 6.1848

Johannes Frans Oskar   17.4.1853

 

Palaan jälleen pääotsikkoni henkilöön Christian Henricssoniin. Kun hänen Anna-vaimonsa kuoli v. 1790, tila ei kauan tullut toimeen ilman naisen kättä. Jo v. 1792 uusi emäntä Maria Mårtensdotter synnytti Brusensin pirttiin talon kolmannen pojan, Gustafin. Kerrottakoon hänen vaiheistaan sen verran, että hän muutti aikanaan Ylästöön, nai sieltä itseään toistakymmentä vuotta nuoremman Öbergin perheen Ulrica-tyttären, sai hänen kanssaan seitsemän lasta, elätti suurta perhettään pitäjänsuutarina ja lie syypää vielä useampaan aikamme Kyrklundiin kuin edellisen kappaleemme Henric.

Vuosien vieriessä olen kuullut useista sellaisista Kyrklundeista, jotka saattavat olla Brusaksesta lähteneen Gustavin ja hänen Ulrica-puolisonsa tekoa. Näissä 1800-luvulla toimineissa henkilöissä oli parikin suutaria. Toinen oli nimeltään Johan, toinen taas Carl Gustav Kyrklund. Nämä noin 1830 syntyneet miehet saattoivat olla veljeksiä. Olettamustani miesten brusaslaisuudesta vahvistaa tieto siitä, että noihin aikoihin ammatit kulkivat isältä pojalle. Oli aivan luonnollista, että pojat perivät isänsä työkalut ja taidon käyttää niitä. Kun mahdollisista veljeksistä Carl Gustav sai ainakin kaksi poikaa, Fridolf Constantinin ja Fredrik Constantinin, monet nyky-Kyrklundit voivat kenties kiittää olemassaolostaan tätä suvunhaaraa.

Jatkan olettamusten linjalla: Samoja sisaruksia lienevät olleet Ylästössä v. 1831 syntynyt Amanda Lovisa Kyrklund Tapaninkylästä ja Amanda Sofia Kyrklund. Jälkimmäisestä en tiedä nimeä enempää; edellisen ”siviilisääty”, suutarin tytär, viittaa vahvasti olettamaani suuntaan. Amanda Lovisa avioitui Helsingin pitäjän räätälimestarin Robert Reinhold Åbergin - eli vuosina 1829–1903 - kanssa. Samoihin aikoihin kuin kaikki tämän ja edellisen kappaleen henkilöt eli myös kestikievarinrouva Henrica (nimi epäselvä) Kyrklund. Hän saattoi edelleenkin olla yhtä ja samaa suvunhaaraa, tosin siihen avioliiton sitein tuotua. 

Palaan varsinaiseen aiheeseeni ja samalla olettamuksista tosiasioihin: Christian-isännän vanhimman pojan Johanin käsiin jäivät niin hevosen kuin tilan muutkin ohjakset suhteellisen nuorena, 24-vuotiaana. Vastuuta työnnettiinkin tuona hänen isänsä kuolinvuonna, 1798, Johanin harteille runsaasti: talon kakkosemännän menehdyttyä todennäköisesti lapsivuoteeseen nuoren isännän hoitoon jäi oman yksilapsisen perheen lisäksi hänen kuusivuotinen velipuolensa Gustaf.

Ennen kuin päästämme Johanin hallitsemaan Brusasta, sopinee meidän vähäisen tutustua tuohon verotaloon ja hieman laajemminkin Malminkylän tiloihin Christianin isännyyden aikana.