Puukoulun ”sisikunta”

Koulun kahdessa kerroksessa olleet melko tilavat luokkahuoneet eivät juuri erottuneet toisistaan. Jos ovet ja uunit olisivat sijainneet jokaisessa luokassa samoilla kohdin – suuria eroja ei nytkään ollut -, taloon tutustuja olisi yhden luokkahuoneen nähtyään voinut sanoa tutustuneensa kaikkiin. Vain yläkerran luoteiskulmassa ollut luokkahuone poikkesi muista auditoriomaisuutensa vuoksi. Arkkitehti oli suunnitellut sen luonnonhistorian ja fysiikan opetustilaksi ja siinä virassa se toimikin syksyyn 1944 saakka. Kun kouluun silloin otettiin rinnakkaisluokka, aikansa terminologian mukaisesti b-osasto, auditorio menetti erikoisen asemansa. Tosin se pysyi oppilaitoksen arvokkaimpana luokkana, koulun vanhimpien, viidesluokkalaisten oppitilana. 

Kun nykyisessä koulussa on runsaasti muita kuin varsinaiseen opetustyöhön liittyviä tiloja, puukoulussamme niitä ei ollut. Muutamaa portaanalaista siivouskomeroa lukuun ottamatta talossa oli vain pääsisäänkäynnin – avaruudestaan huolimatta sitä saivat käyttää vain opettajat ja satunnaiset vieraat - yläpuolella ollut karttahuone. Siellä riippuneiden Valistuksen kuvataulujen ja tavallisimpien karttojen lisäksi joitakin arkoja opetusvälineitä säilytettiin opettajainhuoneessa tai sen takana olleessa havaintovälinetilassa.

Koulun tavallaan siipiosassa sijaitsivat pienehkö voimistelusali vähäisine näyttämöineen ja välinetiloineen, vahtimestarin kaksihuoneinen asunto sekä sen yläpuolella virkakunnan tilat, rehtorin kanslia ja opettajainhuone. Jälkimmäisen koosta saa hyvän kuvan kertoessani, että kun kaikki vakinaiset opettajat istuivat pöydän ääressä – siellähän me välituntivalvojaa lukuun ottamatta kaikki olimme -, pöydän ympärille ei jäänyt tilaa hoikankaan ihmisen liikkua. Yrittäjä olisi pysähtynyt viimeistään pöydän ikkunanpuoleisessa päässä istuneeseen Ansa Aarnioon.

Taaimpana ollutta havaintovälinetilaa ei yksikään opettaja käyttänyt hyväkseen, vaikka siellä olisikin ollut tilaa jopa pienelle pöydälle ja istuimelle. Huoneen välttäminen todistaa niin hyvän sovun vallinneen opettajakunnassa, että kenelläkään ei ollut tarvetta eristäytyä. Hyvänä syynä ja ainakin verukkeena tuohon huoneeseen vetäytymiselle olisi ollut halu valmistella rauhassa oppituntejaan. Niin ei tehty, vaan jokaiselle kelpasi yhteinen seura.