Brusensin eli Brusaksen varhaishistoria

Jos saan kiittää äitiäni siitä runsaasta tiedosta, jota hän minulle taritsi Brusaksen viimeisten Kyrklundien ja heidän naapureidensa vaiheista, yhtä hyvällä syyllä minun on syvään pokaten myönnettävä erään toisen feminiinin saaneen selville sukutalomme vaiheitten alkupään, sen todennäköisen syntymäajan sekä katkeamattoman sarjan talon isäntiä sen viimeiseen haltijaan saakka. Tuo innokas tutkija oli äitini Axel-serkun puoliso ja leski Siva Kyrklund, joka antoi kaiken haluamani tiedon käyttööni. Toisaalta on koko ajan muistettava, että niin Siva-rouva kuin minäkin olemme täydellisiä diletantteja näissä sukututkimuksen kysymyksissä. Esimerkiksi se arkistotieto, jonka Siva Kyrklund on noukkinut lähinnä Turun maakunta-arkistossa, lienee jokseenkin tarkistamatonta materiaalia. Siitä huolimatta muistelen suurella lämmöllä ja kiitollisuudella tätä v. 2000 manalle mennyttä ystävääni.

Brusens, joksi isieni taloa ainakin sen jossakin vaiheessa kutsuttiin, lienee saanut ensimmäisen isäntänsä vuonna 1563. Hän oli nimeltään Henric Jacobsson. Hänen on täytynyt aloittaa talonpito varsin nuorena, koska sitä kesti tuona lyhyiden elämien aikana peräti 27 vuotta. Hänen poikansa Eric mainitaan vuoden 1600:n henkikirjassa ratsumieheksi, joita - vaikkei sitä kaikkien kohdalla mainitakaan - lienee ollut useassa seuraavassakin sukupolvessa. Jöran Ericsson, Anders Jöransson, Simon Andersson, Henric Simonsson, Mårten Henricsson ja Henric Mårtensson seuraavat toinen toistaan kuin helmet nauhassa. Toivoa vain sopii, että kaikki nuo helmet ovat yhdessä ja samassa nauhassa.

Vuoden 1710 maakirjassa mainitaan juuri luettelemaani nimilistaan hyvin sopiva Malminkylän isäntä, Hindrich Mårtenss. Kun tarkastellaan oman listani henkilöiden ”hallituskausia” tavallisen matematiikan valossa, vuoden 1710 kohdalle lankeaa Henric Mårtensson. Nimien kirjoitusasujen erolla ei liene merkitystä. Maakirjan jatkokin yllättää: Jakob landbonde Aug:t i Nordsiöö af Majorens Compagnie. Maallikkona tulkitsen tämän tarkoittavan sitä, että Brusaksesta oli tullut erään Vuosaaren ratsutilan augmentti. Se ei välttämättä merkinnyt Brusaksen taloudellisen aseman huonontumista. Lähinnä vain verottaja muuttui: valtion sijasta Brusas joutui maksamaan veronsa kyseiselle ratsutilalle.

Tässähän nyt on avautunut ainakin yksi yritys selittää Brusaksen alkuaikoja. Eräs toinenkin tiedon ripe viittaa Brusaksen ja Vuosaaren väliseen yhteyteen: v. 1689 tullivirkailija Erich Brusen perikunnan omistama Rastilan rustholli Vuosaaressa joutui vaikeuksiin. Aivan tarinani loppupuolella viittaan erääseen Siva Kyrklundin tutkimuksissaan tapaamaan Erik Bruseen. Hieman herättää ajatuksia tavatessaan kahdessakin tietolähteessä noinkin harvinaisen nimen likimain samana historiallisena aikana ja maantieteellisesti melko lähellä toisiaan.

Kansallisarkistossa on Lauri Korpisen kirjoittama luonnos Helsingin pitäjän vuosien 1550–1865 historiikiksi. Tuon v. 1981 tehdyn luonnoksen I osan 1. niteessä on sellaista tietoa, jolla on paljonkin yhteistä jo kertomani kanssa, mutta joiltakin osin ne eroavat toisistaan. Lainaan mainitusta luonnoksesta Brusasta koskevan osan:

Brusas talo n:o 6 näyttää olleen vuoden 1620 tienoilla talonpoikaisissa käsissä, mutta joutui sitten Herttoniemen Jägerhornien sukuun kuuluvalle Henrik Mårteninpojalle, joka sai sen ensi aluksi ratsutilaksi ja sitten elinaikaiseksi rälssiksi. 1650-luvun alussa Brusas oli jonkun vuoden asessori Erik Rosendahlin rälssitilana, mutta peruutettiin ns. neljännesperuutuksessa vuonna 1655 kruunulle. 1680-luvun alussa Brusaksen omistajaksi tuli tullimies Erik Brusin, josta talon nimen on arveltu aiheutuneen. 1700-luvun alussa talo oli hänen perillistensä hallussa.

Kirjallisuudesta löytämieni tietojen perusteella Brusas näyttää joutuneen 1600–1700-lu­vuilla joko sotilas- tai virkamiessuvun haltuun. Koska omistajat olivat eri lähteissä milloin Vuosaaresta, milloin taas Herttoniemestä, oikeata tietoa on hankala jäljittää. Saattaahan silti olla, että Brusasta on hallinnut yksi ja sama suku, Kyrklundien esivanhemmat siis, mahdollisista omistuksien muutoksista huolimatta. Brusas oli noihin aikoihin niin vähäinen talo, että herrasväki ei varmastikaan siinä omistuksestaan huolimatta asunut.

Sinä aikana, jonka minun tarinani kattavat, tilahierarkialla tuskin oli suurtakaan merkitystä; isäntien persoonat ja koko talonväen edesottamukset olivat ratkaisevat.

Myöntänet juuri lukemiesi Brusasta koskevien tietojen olevan niin ristiriitaisia, että on jokseenkin toivotonta edes yrittää rakentaa noista tiedon murusista yhtenäistä talotarinaa. Tässä siis on vielä jollakulla Kyrklundien suvusta kiinnostuneella työmaata. Saattaa tosin olla, että lopullinen totuus jää ainaiseksi selvittämättä.

Kun olin jo ajat sitten jättänyt Brusas-tarinani taakseni, sain 15. tammikuuta 2009 sähköpostiini seuraavanlaisen helsinkiläisen Matti Lipposen kirjoittaman viestin:

Stiina-Liisa Pirkkamaan kirjassa "Malmi­ maineikas kautta aikojen" 2 p. 2005, mainitaan yhtenä lähteenä ilmeisesti teidän kirjoituksenne: "Ajankuvia ja henkilöitä Helsingin pitäjän Malminkylän Brusas-nimisen tilan historiassa. Sukututkielma. Käsikirjoitus. 1986.

Olisiko mahdollista lukea tekstinne jossain? Teen tutkimusta Helsingin pitäjän Vuosaaren kylän Rastbölen eli Rastilan kartanon historiasta. Brusas oli määräjakoislaitoksen aikana Rassbölen ratsutilan augmenttitila ja tiloilla oli yhteen aikaan sama omistajakin.

Vastaukseksi lähetin koko tarinani Lipposelle. Hänen seuraavaksi lähettämänsä viesti on mielenkiintoinen. Se todistaa, että nuo aikaisetkin Brusakseen liittyvät henkilöni ovat olleet olemassa. Olen paneutunut sentään heihin aika vähäisesti.  

Kiitoksia paljon. Mielenkiintoinen ja varsin perusteellinen teksti. Ja kiehtovat vaiheet Brusaksellakin. Tuo Erich Bruuse oli juuri tyyppi, josta olen kiinnostunut; mies ilmeisesti kuoli vuonna 1692, mutta perikunta omisti Rastbölen vielä 1700-luvun alkuvuosina ja pojanpoika Anders de Bruce uudelleen 1750-luvulla.