Juhani Pietarinen – traagisten kohtaloiden matemaatikko

Heikolla päättelykyvylläni olen todistanut itselleni, että matematiikan opinnoissaan turhautunut Juhani seurasi Orimattilasta toimen saanutta sairaanhoitajavaimoaan v. 1960. Aika oli täällä otollinen matematiikkaa osaavalle kolmikymppiselle miehelle.

Juhani sai heti ensi vuotenaan hoitaakseen hyvinkin tavanomaisen määrän opetustunteja. Kun hän osoittautui päteväksi opettajaksi kesken jääneistä opinnoistaan huolimatta, hänelle järjestyi tuttu työpaikka jokaiseksi lukuvuodeksi. Tosin en tiedä Jussin, koulunimeltään Pietun, viimeisien vuosien tapahtumista, mutta oletan niin käyneen hänen elinpäiviensä loppuun saakka. Hänhän menehtyi muistaakseni kurkkusyöpään elettyään vain muutaman vuoden yli viidenkymmenen.

On mahdollista, että runsas tupakointi aiheutti Juhanin sairauden. Hän kuului siihen tupruttelijoiden joukkoon, jossa silloin vielä itsekin viihdyin. Oman oppini tosin olin saanut Kannaksella etulinjan poteroissa, joissa turvautuminen tuohon rauhoittavaan eliksiiriin oli ymmärrettävä. Kaiken lisäksi valtiovalta toimi silloin käytännön opettajana: sen jakamaan jokapäiväiseen muona-annokseen kuului kolme savuketta. Kun sotilaat saivat niiden lisäksi ostaa tuona korttikautena kaksi kohtuuhintaista askia viikossa, vain todella oppimattomat joutuivat seuraamaan savuttelijoiden nautiskelua.

Aune ja Juhani Pietarisen elämään liittyi traaginen tapahtuma. Heidän Olli-poikansa jäi koulumatkallaan auton alle eräässä Erkontien mutkassa. Siihen päättyi pirteän ja elinvoimaisen nuoren elämä.

Tuon kaltainen perhettä kolauttava tapahtuma on varmasti kipein, jonka voi ajatella kohtaavan vanhempia. Mikään ei voine olla raskaampaa kuin oman lapsensa menettäminen juuri silloin, jolloin nuoren on saanut puoli-itsenäisen elämän alkuun. Nähtävästi onnettomuus aiheutti sen, että Aune-äiti alkoi vierastaa Orimattilaa. Hän hakeutuikin johonkin unohtamaani savolaiseen kaupunkiin. Sinne Pietukin suuntasi autonsa keulan kouluviikon päätteeksi.    

Meillä ihmisillä on monenmoisia allergioita ja tapoja. Pietu ei ollut snobbailija, vaikka eräs hänen ruokailutapansa houkutteli niin epäilemään: kun tarjolla oli tavanomaista lihakeittoa, Pietu vieritti suuresti inhoamansa porkkananpalat lautasensa reunalle. En tullut koskaan kysyneeksi, aiheuttiko porkkanan karoteeni hänelle allergiaoireita vai eikö maku muuten vain miellyttänyt.