Kielellinen sopeutuminen siviilielämään

Kun aselepo alkoi ja aloimme suunnitella siviiliin pääsyä, kauhistuin ajatellessani kielenkäyttöäni. Niin minun kuin kaikkien muidenkin puheeseen oli vuosien varrella pesiytynyt voimasanoja enemmän kuin varsinaiseen asiaan kuuluvia. Minusta tuntui täysin mahdottomalta esiintyä siviilissä käyttämättä ainakin suurta osaa tuosta tarpeettomasta sanavarastosta. Olin aivan varma siitä, että kävisin sivistyneestä ihmisestä - jos se nyt kohdallani on yleensäkään mahdollista - vain ymmärtäessäni pysyä hiljaa.

Kotiin tultuani ja jonkin päivän siellä vietettyäni yllätyin: suustani ei ollut lipsahtanut yhtäkään sopimatonta sanaa. Mielestäni en ole myöhemminkään syyllistynyt tahattomaan kiroiluun. Aina lienen ollut tietoinen siitä keskusteluympäristöstä, jossa kulloinkin olen. Ymmärtääkseni olen aika hyvä esimerkki siitä, miten olosuhteet vaikuttavat käytökseemme. Silti enemmät arviot kuuluvat lähimmäisilleni. Vastaan panemista tosin en tule hyväksymään.

Luultavasti ihminen, joka elää kielellisen kontrollin maailmassa melkein aikuisikäänsä saakka, pystyy pahankin ja melko pitkäaikaisen lipsahdusjakson jälkeen palaamaan korrektiin kieleen luontevasti. Sen sijaan kaverin, jonka kielenkäyttöä ei koskaan ole siivottu, on vaikeata, ellei peräti mahdotonta, karistaa kielestään sopimaton aines. Yleensä hänellä ei ole siihen haluakaan, vaan hän liittää sen arvostamaansa omaan identiteettiin.