Fredrik vuokramiehenä

Brusaksessa huomattiin 1860-luvun puolimaissa, että omalla työvoimalla voisi hoitaa suurempaakin viljelyalaa kuin mitä itsellä oli. Onneksi saatavilla oli vuokramaata.

Oli kevät 1867. Fredrik eli elämänsä keskipäivää. Hän lähestyi neljääkymmentä, kaikki viisi tenavaa oli kasvanut pienimmistä kengistään, vanhimmista lapsista oli jopa hyötyä talon monissa puuhissa. Syytinkiläiset oli kunniallisesti saatettu pitäjän kirkkomaahan, isä pari vuotta sitten, äiti menneenä talvena. Vaikka Fredrikin käsialasta huomaa hänen paljon puuhailleen nähtävästi yhteiskunnallisissa ja ehkä kirkonkin tehtävissä, kaipasi hän lisää ruumiillista raadantaa ja luonnollisesti siitä saatavaa taloudellista hyötyä. Se taas edellytti lisämaata Fredrikin itsensä ja kaiketi lähinnä renkiensä viljellä.

Onko tällä mitään liittymäkohtaa ns. suuriin nälkävuosiin, joista ensimmäinen oli ollut edellisenä satokautena? Tuskin ainakaan kovin merkittävää; täydellisen kadon kokenut isäntä ei olisi kyennyt niin mittaviin vuokrauksiin, joista nyt oli kyse.

15.5.1867 päivätyllä vuokrasopimuksella Fredrik otti viljelläkseen ja hoitaakseen kolme Helsingin pitäjän seurakunnan omistamaa palstaa, jotka I maanmittari Simon Grönlund oli mitannut ja merkinnyt kartalle v. 1844. Palstojen kokoja ei mainita, mutta kysymyksessä olivat melko laajat tilukset, useiden satojen hehtaarien suuruiset.

Vuokraehtoja oli neljätoista. Mainitsen niistä olennaisimmat:

1. vuokra-aika oli kahdeksan vuotta ja vuotuinen maksu 1 351 markkaa, nykyisissä rahoissa noin 4 740 euroa;

2. seuraavan vuoden syksyyn mennessä vuokraajan oli rakennettava ko. alueelle karjarakennus, jonka korkeuden oli oltava kivijalasta välikattoon vähintään 2,40 metriä. Outoa kyllä muuta kokoa ei mainittu kuin sanalla tarpeellinen;

3. tänä ensimmäisenä vuotena vuokraaja saisi maan tuottaman rehun suhteen menetellä haluamallaan tavalla. Seuraavat sadot oli lupa käyttää vain oman karjan ruokintaan;

4. vuokraaja sai rakentaa alueelle tarpeellisiksi katsomiaan tiloja lähinnä karjanrehua varten. Vuokra-ajan loputtua niistä tullaan hyvittämään rakentajaa;

5. - - -

6. Kyrklund sai käyttää metsän kaikkia tuotteita vapaasti omiin tarpeisiinsa aina tukkipuita myöten, kunhan hän ei hakkaisi puuta yli metsän vuotuisen kasvun. Kaskeaminen oli kielletty; siitä samoin kuin metsän myynnistä tulisi seuraamaan 400 markan, runsaan 1 400 euron, sakko sekä menetetyn puuston korvaaminen;

7. pykälän sisältö oli todellista vuokraajalle osoitettua agraarivalistusta. Ohjeet olivat hyvät; niistä saa käsityksen siitä, miten suuret maanomistajat - kartanot ja kirkko - kouluttivat yksinkertaisissa asioissa yksinkertaisia ihmisiä. Fredrik ei toki kuulunut niihin, mutta eihän vuokra- tai muiden sopimusten pykäliä sorvailtu sen paremmin silloin kuin nykyäänkään jokaisen sopimuspuolen edellytysten mukaisiksi.

Viimeisimmästä pykälästä selviää eräs palstojen kokoon liittyvä seikka. Siinä mainitaan, että alueella olevat 240 tynnyrinalaa peltoa on pidettävä viljeltyinä. Kun tiedämme tynnyrillisestä siementä saadun kylvöön puolen hehtaarin verran, huomaamme Fredrikin kirkolta vuokraaman maan viljelyalan olleen noin 120 hehtaaria. Niityt, joutomaat ja metsät lienevät määrältään olleet moninkertaiset.

Sopimuksen oli kirkkohallinnon puolesta allekirjoittanut Jarl Aug. Hagelstam todistajinaan M. W. Nyström ja August Hartman. Fredrikin tyytyväisyyden vuokrasopimuksen pykäliin totesi kaksi Åströmiä, puumerkki-H eli Gustaf Adolf ja A. W.

Jo kesäkuun ensimmäisenä, vuokramaan vielä mitään tuottamatta, Hagelstam kuittasi Kyrklundin maksaneen koko ensimmäisen vuoden vuokrarahat, 1 351 markkaa. Fredrikin omia maita edellisen vuoden kato ei ollut nähtävästi koskenut. Varmaan hän pääsi kahdesta seuraavastakin ns. nälkävuodesta pienemmin vaurioin kuin kansamme keskimäärin. Uskaltanen jopa otaksua, että Malminkylän pellot ovat alun alkaenkin lämminpohjaisia, maita, jotka maassamme kärsivät aivan viimeisinä viljelykauden kylmistä.