D. Oiva Linturin suvunhaara

Väinö Oiva Urho Linturi, syntyi 18.7.1892 Köyliössä ja kuoli 20.4.1940 myös Köyliössä, jonka kirkkomaan sukuhautaan hänet on haudattu. Perheen varsinainen koti tosin oli tuolloin Turussa, mutta sen jäsenet asuivat vielä talvisodan jäljiltä Köyliön mummolassa.

Oiva suoritti ylioppilastutkinnon Rauman lyseossa v. 1910. Fil. kandidaatin paperit Oiva sai v. 1916 laudaturaineinaan suomen kieli ja kirjallisuus; hänellä oli cum laude Suomen ja Skandinavian historiassa ja kansantaloustieteessä sekä Rooman kirjallisuudessa approbatur. Oiva täydensi myöhemmin arvosanojaan: v. 1934 hän suoritti yleisen historian cum lauden ja vuotta myöhemmin Suomen historian laudaturin. Oiva luki aluksi myös ruotsin kieltä suunnitelmanaan suorittaa siinäkin laudatur. Sitä varten hän hankki ruotsinkielisellä seudulla asuen ilmeisesti aika täydellisen ruotsin taidon. Myöhemmin Oiva muutti suunnitelmiaan ja samalla ruotsin kieli jäi syrjään.

Oiva asui poikamiespäivinään Pietarinkadulla ja perheellisenä Vironkadulla. - Oiva toimi aluksi Kustannus-oy Otavan palveluksessa 1919-21. Sieltä hän siirtyi Suomen Pankin pääkonttoriin, missä palveli vuoteen 1924. Opettajan tehtävä oli kuitenkin alkanut kangastaa hänen mielessään elämäntehtävänä. Sitä ajatellen Oiva auskultoi v. 1924 Normaalilyseossa arvosanoin "hyvin hyvä". Samana vuonna hän suoritti kasvatusopin tutkinnon.

Oiva aloitti opettajantoimensa Kokemäen yhteiskoulussa suomen kielen ja historian opettajana syksyllä 1924. Sieltä hän siirtyi v. 1930 maan silloin suurimman oppikoulun, Turun suomalaisen yhteiskoulun, lukion suomenkielen ja historian opettajaksi. Tuossa virassa Oiva toimi kuolemaansa saakka eli kymmenkunta vuotta.

Oivan moninaisista kirjallisista töistä ansaitsee erityisesti maininnan sotilaallista kirjallisuutta koskenut suomennostoiminta. Se oli suurelta osalta uutisviljelijän työtä siksikin, kun se vaati sotilaallisten fakkisanojen runsasta luomista. Tärkeimmät suomennokset olivat K. Adaridin neliosainen Sotataidon historia ja Paul von Gerichin kaksiosainen Taktiikan oppikirja. Muutenkin Oiva oli näppärä sanaseppo, jonka keksimistä sanoista useat ovat juurtuneet kirjakieleemme.

Oppilaittensa suuresti suosimana Oiva toimi hyvin aktiivisesti koulunsa toverikunnan, nykyisen teinikunnan, kuraattorina.

Kuten saattoi päätellä Oivan auskultointiarvosanasta "hyvin hyvä", hän oli sekä opettajatoveriensa että oppilaittensa käsityksen mukaan poikkeuksellisen onnistunut ja innostunut opettaja, joka tunsi harrastusta varsinkin äidinkielen, suomalaisen kirjallisuuden ja ainekirjoituksen opettamiseen. Meille kahdelle tuli kerran puheeksi Eino Leinon runous ja varsinkin hänen Nocturne-runonsa, jota erityisesti ihailin, vaikka en osannutkaan täysin analysoida sitä. Silloin Oiva selitti runon niin ymmärrettävästi ja sen tehon tajuten, että käsitin hänen täytyvän olla mainio suomalaisen kirjallisuuden opettaja ja runouden ymmärtäjä. Olenkin aina ollut sitä mieltä, että Oivalla oli meistä veljeksistä syvin humanistinen sivistys.

On vielä mainittava Oivan kertojanlahjat ja hersyvä huumori. Tämä oli ilmeisesti perintöä äidiltämme, joka kuitenkin uskonnollisessa totuudenrakkaudessaan pyrki hillitsemään tätä lahjaansa. Oiva käytti sitä tietoisesti eräänlaisena taidekeinona. Hän löysi huvittavia, koomillisia tilanteita tai piirteitä tapahtumissa, joissa minä, joka olenkin tosikko, en mukana olleena ollut nähnyt mitään merkillistä. Oivassa olisi ehkä ollut lahjoja humoristiseksi kirjailijaksikin.

Eräs merkittävä tekijä Oivan harrastuksissa oli hänen koulu- ja ylioppilasvuosinaan maassamme leviävä urheilu. Oivan pitkä ja solakka 188-senttinen keho (sivumennen mainittakoon, että hän oli sekä nuorukaisena että miehenä komea ilmestys) oli kuin luotu hyppyihin ja heittoihin, joten hänestä kehittyi tunnettu hyppääjä ja kymmenottelija. Häntä valmennettiinkin Suomen edustajaksi Tukholman olympialaisten kymmenotteluun, mutta valmentajan harjoitusleirillä määräämä liian kova harjoitusohjelma johti Oivan kunnon luhistumiseen paria viikkoa ennen kisoja. Hänen osallistumisensa kisoihin peruuntui. Onneksi Oivan kunto palasi piankin ennalleen. Siitä ovat osoituksena mm. kolme Suomen mestaruutta korkeushypyssä ja yksi vauhdittomassa pituudessa. Yksistään Satakunnan piirinmestaruuksia Oiva hankki 40. Hänen menestyksensä HKV:n paidassa ei liene sekään ollut aivan vaatimaton.

Kirjattakoon tässäkin yhteydessä jotakin isäni menestyksistä:

 

1912  SM vauhditt. pituudessa      304 sm

1917  Suomen ennätys vauhditt. pit.            321 sm

1914  I korkeushyp.    RaumU      166 sm                

1914   II keihään yhteistul.      43,84+51,38=95,22 m

1916  I       -"-                 -"-          176 sm

1917   I korkeushyp.    RaumU                     176 sm

1919  II      -"-              HKV        175 sm

1919   III kuulantyönn.     HKV                   12,48 m

1920  II  10-ottelussa      -"-    6784,425 p

1919   II  kuulantyönnön yhteistul.               23,78 m

 

Oiva vihittiin juhannuksena 1921 avioon maanviljelijäntyttären Jenny Maria Kyrklundin kanssa. Jenny syntyi 14.8.1891 Helsingin pitäjässä. Hänen isänsä oli Malminkylän ruotsinkielinen maanviljelijä Karl Gustav Kyrklund ja äitinsä Emma Lovisa Marttinen Mikkelin maalaiskunnan Otavasta. Jennyn suomenkielinen äiti kuoli Jennyn ollessa niin pieni, että hän ei muista nähneensä äitiään. Isän esivanhemmista tunnetaan useita samaa Brusas-nimistä tilaa viljelleitä sukupolvia. Jenny kuoli lähes 90-vuotiaana 29.6.1981. - Oivalle ja Jennylle syntyivät kaksospojat, jotka esittelen seuraavassa osassa.