G. Into Linturin suvunhaara

Into Aimo Onni Linturi syntyi perheen kuopuksena 21.10.1902 Köyliössä. Hänen isänsä kuoli ennen kuin Into oli täyttänyt kolmea vuotta. Into pantiin kuten muutkin veljensä Rauman yhteislyseoon, mutta poika oli jo varhain saanut päähänsä, että hänestä oli tuleva taiteilija. Siksi äiti ei saanutkaan millään keinolla tätä poikaansa käymään lyseota pidemmälti kuin neljä luokkaa. Tämä ei suinkaan merkinnyt, että Into olisi ollut vailla henkisiä lahjoja. Luullakseni suhteellisen harvat henkilöt lukevat siinä määrin hyvää tieto- ja muuta erityisesti taiteiden ja maailmankatsomuksen alaan kuuluvaa kirjallisuutta kuin Into.

Into suoritti Taideteollisuuskeskuskoulun mallipiirtäjänkurssin v. 21-23 sekä Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulun (Ateneumin) v. 24-26. Siitä alkaen hän on elänyt vapaana taiteilijana ensin Köyliössä ja myöhemmin Tyrvään pitäjässä.

Inton puolisona on vuodesta 35 alkaen ollut Köyliön Tuiskulan kylässä 7.4.1913 syntynyt maanviljelijän tytär Anna Tupala. Vaimo on aivan harvinaisella tavalla ollut herkkähermoisen miehensä innoittaja ja rohkaisija hänen taiteellisessa työssään. Anna onkin osannut olla miehensä tukena sitä helpommin, kun hänellä itsellään on taiteellista lahjakkuutta. Hän on miehensä rinnalla eläen itsekin oppinut käyttämään värejä ja sivellintä. Anna onkin ollut viime vuosina Satakunnassa järjestettyjen taidenäyttelyiden säännöllinen osanottaja. Ansioittensa nojalla hänet on otettu jäseneksi Porin Taiteilijaseuraan.

Into on työskennellyt sekä muotokuva- että maisemamaalarina. Hän on töissään käyttänyt niin öljy- kuin vesivärejäkin. Into on myös ilmaissut taiteellisia tarkoitusperiään graafisin menetelmin. Hänellä on erikoinen kyky tavoittaa mallina olevan henkilön luonteenomaiset piirteet ja näköisyys. Siksi hänestä onkin vuosien varrella kehittynyt laajalti tunnettu ja paljon käytetty muotokuvamaalari. Hänen muotokuviaan on nähtävinä lukuisissa julkisissa ja liikealan laitoksissa, missä on haluttu säilyttää jälkipolville jonkun huomattavan kansalaisen muisto ja kasvonpiirteet. Näitä muotokuvia on varsinkin Satakunnassa ja Hämeessä, mutta myös muualla maassa. Helsingissä on esim. Satakuntalaisella osakunnalla talossaan professori Pentti Eskolan muotokuva.

Ensi kerran Into osallistui Taiteilijaseuran näyttelyyn Helsingissä v. 28 sekä sen jälkeen lukuisiin sekä yleisiin että yksityisiin näyttelyihin. Viimeksi mainittuja hän on järjestänyt joko yksin tai jonkun taiteilijatoverin kanssa. Niitä on ollut Helsingissä, Turussa, Tampereella, Vammalassa, Porissa ja Raumalla. Hiekan kokoelmiin Tampereelle on hankittu kolme hänen työtään, Satakunnan museolle samoin, jotapaitsi Porin ja Vammalan kaupungin kokoelmissa on useita. Vammalan kaupungintalossa on suuri Inton tekemä seinämaalaus ja seitsemän huomatun vammalalaisen kunnallismiehen muotokuvaa.

Suomen Kulttuurirahaston Satakunnan rahaston apurahan Into sai v. 61.

Into on työskennellessään hyvin keskittynyt ja nopea ja siten tuottelias. Siksi hänen maisemamaalauksiaan riippuukin hyvin monen kodin seinillä.

Into on rakennuttanut itselleen kodin ja atelierin luonnonkauniille paikalle Kokemäenjoen reitin varrelle Rautaveden rannalle Tyrvään pitäjän Hätilän kylään, missä hän pysyvästi asuu.

Opintomielessä Into on tavallisimmin yhdessä Anna-vaimonsa kanssa tehnyt lukuisia ulkomaanmatkoja tutustuakseen sellaisten taideaarteistaan kuuluisien kaupunkien kuin Pariisin, Amsterdamin, Kööpenhaminan, Oslon, Göteborgin ja Tukholman taidemuseoihin ja julkisiin kokoelmiin.

Into kuoli elokuun 7.1989 ja Anna 10. lokakuuta 2008.

Lapset:

II 1/2 Into Tapio Linturi

s. Köyliössä 22.6.38, kävi Tyrvään yhteislyseon keskikoulun ja valmistui Tampereen teknillisestä opistosta kemian insinööriksi keväällä 65. Tapio työskentelee Helsingissä yliopiston sero-bakte­riologisella laitoksella. Eläkeikään päästyään Tapio paneutui itselleen mieluisiin harrastuksiin.    

II 2/2 Annikki Eeva Leenamarja Linturi

s. Köyliössä 22.3.43. Suoritettuaan Tyrvään yhteislyseossa keskikoulun opiskeli Porissa ensin diakonissaksi ja heti perään sairaanhoitajaksi. Annikki työskentelee Pöytyän sairaalassa.

Melko lyhyiden sairaanhoidollisten työtehtävien jälkeen Annikki ohjautui vanhempiensa verenperinnön ajamana kuvataiteellisten opintojen pariin. Nykyään hän saa leipänsä tekstiilisuunnittelijana.

Melko kypsässä iässä Annikki avioitui Kalle Leinosen kanssa.