XIII. Tammiston taloa omistava suvunhaara

Linturien esivanhempiin kuuluvan IV 8/1 Simo Simonpoika Tammiston vaiheita selostettaessa on jo mainittu, että hän oli sydänvian vuoksi joutunut v. 1793 myymään eläkettä vastaan Tammiston, joka sitä ennen oli lunastettu kruunulta verotaloksi, ensimmäisessä aviossa syntyneelle tyttärelleen Maria Simontyttärelle ja tämän miehelle, Paimion Karppalasta syntyisin olleelle Heikki Heikinpojalle. Jotta heistä jatkuneen Tammiston haaran sukupolvien numerointi vastaisi muiden tässä tutkimuksessa lueteltujen suvun esivanhempain numerointia, merkitään suvunhaaran aloittajat seuraavassa selostuksessa III sukupolveksi. Tammiston nykyisen omistavan suvunhaaran kantavanhemmat ovat siten:

III Maria Simontytär Tammisto ja Heikki Heikinpoika Karppala 

     Heikki syntyi 13.1.1769 ja kuoli 7.1.1831. Marian elämän numerot olivat 22.1.1771 ja 4.4.1826. Kuolemansyyksi on kummallekin kuolleidenkirjaan merkitty keuhkotauti.

Ensimmäisten Linturien isoisänisä III 4/1 Matti Simonpoika, Koiviston talon Mäkilän torpan haltija, oli Maria Simontyttären velipuoli, nimittäin Simo Simonpojan toisen vaimon Helenan nuorin poika.

Heikillä ja Marialla oli useita lapsia, myös poikia, mutta vain tytär Ulriika jäi heistä aikuisena eloon ottaakseen vanhemmiltaan yhdessä miehensä Juhan kanssa Tammiston isännyyden. Tämä Tammiston isäntäpari oli

II Juha Heikinpoika ja Ulriika Heikintytär Tammisto

     Juha, joka tuli Tammistoon vävyksi, oli kotoisin Paimion Taatilasta. Mainittakoon sivumennen, että Paimion Taatilan kylän talosta on säilynyt 1700-luvun alkupuolelta oleva perukirja, jossa on tarkoin selostettu Taatilan silloiset rakennukset. Kun perukirjasta ilmenee rakennusten jo olleen vanhoja, voidaan edellyttää, että perukirjassa kuvattu Taatilan talo edusti paimiolaista taloa sellaisena kuin se yleensä oli 1600-luvun jälkipuolella.

     Ulriika Heikintytär, joka oli Linturien vanhimman sarjan isoisän, Paimion Supan isännän Kustaa Lindrothin serkku, oli syntynyt 2.11.1799 ja kuoli 23.6.1856. Ulriikan mies Juha Heikinpoika oli syntynyt 10.3.1799 ja kuoli 1844. Tammiston sai heidän jälkeensä heidän poikansa

I Juha Vilhelm Tammisto ja Henriika Heikintytär

     Juha Vilhelm, joka oli Kaarlo Lindrothin pikkuserkku, syntyi Tammistossa 2.5.1828 ja kuoli siellä 13.4.1911. Hänen vaimonsa Henriika syntyi 7.2.1827 Paimion Räpälän ratsutilalla ja kuoli 19.3.1902.

     Tätä seuraavista Tammiston haaran nuoremmista polvista käytetään aapiston kirjainten järjestystä.

     A. Vilhelm Oskari Tammisto ja Olga Vilhelmiina Uotila

     olivat edellisten Tammiston omistajain poika ja miniä. Linturien vanhin polvi on Vilho Oskari Tammiston kolmansia serkkuja eli pikkuserkkujen lapsia. Ruotsin kielessä tällaisista sukulaisista käytetään nimitystä sysslingar. Vilho Oskari Tammisto oli syntynyt 1.5.1859 ja kuoli 30.11.1935. Hänen vaimonsa Olga Vilhelmiina, jonka kanssa hänet oli vihitty 23.9.1905, oli syntynyt 4.11.1889 ja kuoli 16.7.1963.

     B. Aune Lea Tammisto ja Into Heikki Tammisto  

     ovat tätä nykyä Tammiston isäntäväkenä. Kun taloon tullut vävy oli nimeltään Immainen kotitalonsa Immaisen yksinäistalon mukaan, perheen sukunimi muutettiin virallisesti kotitalon, Tammiston nimeä vastaavaksi.

     Puolisot, joista Aune on syntynyt 5.1.1911 ja Into 21.2.1909, vihittiin avioliittoon 13.11.1937. Aune Tammisto kuoli 21.12.1992, Into Tammisto kuoli 28.02 1995.

Heillä on aviostaan kolme lasta:

     1. Seija Aulikki Tammisto syntyi 23.10.1938, kävi keskikoulun Paimiossa ja lukion Turun suomalaisessa yhteiskoulussa kirjoittaen ylioppilaaksi 57. Hän valmistui Turun yliopistossa odontologian kandidaatiksi 60 ja lisensiaatiksi 63. Aulikki toimii hammaslääkärinä Hämeenlinnassa. Seija Aulikki Visa, o.s. Tammisto, puoliso Risto Visa, synt. 29.9.1936. Seija Aulikki jäi eläkkeelle Riihimäellä omalta yksityishammaslääkärin vastaanotolta vuonna 2003, ei lapsia. Risto jäi eläkkeelle Riihimäen varuskunnasta vuonna 1996.

2. Tuula Lemmitty Tammisto syntyi 18.8.1941, tuli ylioppilaaksi Paimion yhteiskoulusta 61 ja suoritti Helsingin yliopistossa teologian kandidaatin tutkinnon elokuussa 68. Tuula Lemmitty Tammisto, naimaton, jäänyt eläkkeelle Hämeenlinnassa sijaitsevan Kaurialan lukion uskonnon ja psykologian vanhemman lehtorin virasta 2004. Saanut pappisvihkimyksen 1990 ja rovastin arvon 1997.

     3. Juhani Tammisto syntyi 10.12.46, kävi Paimion yhteiskoulussa keskikoulun valmistuen ottamaan hoitoonsa Tammiston isännyyden. Seppo Juhani Tammisto, suorittanut Mustialan maatalousopistossa agrologin tutkinnon 1973 ja ollut samasta vuodesta Tammiston tilan omistajaviljelijä, ei lapsia. Puoliso Riitta Annikki Tammisto, o.s. Hurme (synt. 3.10.1944), jäi eläkkeelle sairaanhoitajan virasta Turun Kurjenmäkikodista 2004.

    Vuodesta 1965 lähtien Tammiston päärakennuksen kattoa on koristanut Maataloustuottajain keskusliiton antama sukuviiri, jossa oleva vuosiluku 1671 osoittaa arvovaltaisesti todetun, että sama suku on jatkuvasti mainitusta vuodesta, siis vähän vaille kolmesataa vuotta, hallinnut ja viljellyt tätä nimestäänkin päätellen hyvälaatuiseen lehtomaahan jo vanhoina aikoina raivattua taloa.

     Vaikka Tammistoa pitävä haara irtaantui siitä suvunosasta, joka jatkuu Lintureina, Lind­roth­eina ym., eivät haarat ole ehtineet irtaantua sen kauemmaksi toisistaan kuin että ruotsin kielessä vielä on nimitys sille sukulaisuudelle, mikä on olemassa toiselta puolen Tammiston nykyisen emännän ja toiselta puolen Linturien toisen polven sekä Yhdysvalloissa asuvien Reynold E. Lind­rothin ja Walter W. Lehtosen välillä. Asianomaiset nimittäin ovat keskenään neljänsiä serkkuja eli ruotsiksi pysslingar. Mikäli sukututkimuksella eritellään sukuja kokonaisuuksiksi, jollaisten keskuuteen samalla syntyy tietoisuus yhteisestä alkuperästä ja yhteisistä esivanhemmista, ehkä vielä suvussa säilyneestä maatilastakin, joka on ollut suvun kehtona, sikäli sukulaistietoisuus saattaa ulottua huomattavasti pitemmällekin kuin mitä tavallisesti lasketaan suvuksi.

     Esivanhempaintaulujen todistuksen nojalla on luonnollista, että myös Linturit pitävät Tammiston taloa eräänä oman sukuhaaransa kehtona, ja että hekin toivovat Tammiston nykyisen sukuhaaran pitävän tätä kehtoa hallussaan.

- - -

Jäljellä ovat enää esivanhempaintaulut. Ikävä kyllä onnistuin siirtämään vain niiden sisällysluettelon tähän, melko heikkolukuisena senkin. Sen sijaan itse taulut, toistakymmentä sivua vankkaa asiaa, ovat niin hankalasti siirrettäviä, että ainakin toistaiseksi luovun koko yrityksestä. Jos kuitenkin joku kaipaa niitä, puoleeni kääntymällä asia on helposti hoidettavissa.