B.    Aarre Linturin suvunhaara

Kaino Aarre Armas Linturi, syntynyt 26.9.1888 Köyliössä, tullut ylioppilaaksi Rauman yhteislyseosta 29.5.1907 sekä suorittanut oikeustutkinnon 7.4.1910 eli vähemmässä kuin kolmessa vuodessa, mikä oli siihen aikaan perin harvinaista. Aarre seurasi käräjiä Vehmaan tuomiokunnassa, hoiti v. 1912-13 Uudenkaupungin pormestarinvirkaa sijaisena noin 10 kk. ja sai varatuomarin arvon 1914 toimitettuaan Vehmaan tuomiokunnassa neljät varsinaiset käräjät. Varsinaisen virkauransa Aarre aloitti Uudenkaupungin raastuvanoikeuden ja maistraatin oikeusneuvosmiehenä maaliskuussa 1915. Tätä virkaa hän piti heinäkuulle 1918. Hän oli punaisen vallan aikana vangittuna ja olisi tullut teloitetuksikin, ellei Helsingistä käsin olisi hälytetty "punainen oikeuskansleri" väliin. (Sivumennen mainiten erään Kakolasta vapautetun varkaan johtama punainen ryhmä oli eräänä yönä samoihin aikoihin ajanut hereille Rauman silloisen kaupunginviskaalin nähtävästi myös "pikaoikeutta" varten, mutta Arvo Linturi, jota etsittiin, oli silloin jo muuttanut Helsinkiin ja Rauman kaupunginviskaalina oli mies, jota vastaan Kakolan vangeilla ei ollut kaunaa.)

Uudestakaupungista Aarre muutti Helsinkiin, missä hän työskenteli Korkeimman Hallinto-oikeuden ylimääräisenä esittelijänä viitisen vuotta. V. 1923 hän tuli nimitetyksi saman oikeuden nuoremman hallitussihteerin virkaan. Tästä Aarre siirtyi joulukuussa 1927 Helsingin veroviraston johtajaksi. Virkaan liittyi valtion verolautakunnan eli tulo- ja omaisuusverolautakunnan puheenjohtajan tehtävät. V. 1942 suoritetun järjestelyn jälkeen Aarre hoiti veroviraston sihteerin virkaa syyskuulle 1955, jolloin hän siirtyi eläkkeelle. Virkainsa ohella Aarre toimi erinäisten tulo- ja omaisuusverolautakunnan jaostojen puheenjohtajana ja valtionverotusten tarkastuslautakuntien jäsenenä ja esittelijänä.

Eläkkeelle siirtymisensä jälkeenkin Aarre toimi perintöverotoimiston ylimääräisenä virkamiehenä sekä perintöverolautakunnan jäsenenä vuoden 1965 loppuun.

Setäni Arvo kirjoittaa v. 1942 suoritetusta veroviraston järjestelystä kuin jonakin itsestäänselvyytenä. Miksei hän voinut kertoa totuutta vaikkapa nimiä mainitsematta, on minusta hieman outoa. Ehkä Aarre ei halunnut siitä puhuttavan. Minua ei mikään estä paljastamasta jotakin kuulemastani.

Nuo järjestelyt aiheutti Aarren tinkimätön velvollisuudentunto. Kun eräs korkeassa asemassa ollut henkilö vaati saada erikoiskohtelun verotuksessaan, Aarre ei siihen suostunut, vaikka hän tiesi pallinsa horjuvan. Niin tapahtuikin.

Uudessakaupungissa ollessaan Aarre solmi 26.9.1915 avioliiton ylioppilas Eva Ungerthin kanssa. Nuorikko oli syntynyt 29.9.1892; hänen vanhempansa olivat kruununnimismies Axel Reinhold Ungerth ja tämän vaimo Eva Blenda Kristiina Danielsson. Puolisot saivat kaksi tytärtä:

II 1/2 Eva Leila Margareta Howard

s. 15.10.1916 Uudessakaupungissa, ylioppilas 1935. Hän opiskeli ensin liikuntataidetta, mutta aloitti yliopistolliset opinnot v. 1937 ja valmistui fil. kandidaatiksi 1943 aineinaan romaaninen filologia, taidehistoria ja nykykansain kirjallisuus. Leila työskenteli sen jälkeen ranskan kielen opettajana kotimaassa siksi, kunnes avioitui v. 1946 toisen romaanisen kielitieteen harrastajan, Roy Charles Howardin, B.A. ja L. e's L., kanssa. Avioliitto merkitsi Leilalle asettumista miehensä kotimaahan Englantiin. Siellä hän on voinut perheenäidin velvollisuuksien ohella antaa ranskan kielen opetusta. Puolisoilla on poika:

III 1/1  Raymond Charles Olavi Howard, s. 8.6.1947. Raymond kävi ensin Shrewsbury Housen valmistavaa koulua Surbitonissa (Surrey), mutta suoritettuaan II-plus-tutkinnon hän sai stipendin Kingston Grammar Schooliin, joka on osittaista valtionapua nauttiva ns. direct hrant school. Sixth form-oppilaana hän valitsi aineikseen latinan, kreikan ja muinaishistorian ja sai jouluna 1964 major scholarship-stipendin Oxfordiin, Wadham Collegeen, missä hän opiskelee edelleen.

Raymond suoritti keväällä 1968 Master of Arts -tutkinnon Oxfordissa. Hän toimii nykyään opettajana Grenoblen yliopistossa Ranskassa. Aviossa Pauline-nimisen naisen kanssa.

Leila kuoli v. 2008.

II 2/2 Anja Arnevi Salomies

synt. 18.3.1926 Helsingissä, ylioppilas 1945 ja on opiskellut Helsingin yliopistossa latinaa, kreikkaa ja estetiikkaa. Opinnot keskeytti 29.10.1949 solmittu avioliitto silloisen fil. maisterin, nykyisen fil. tohtorin Martti Johannes Salomiehen kanssa. Aviosta ovat lapset:

III 1/1 Olli Ilmari, synt. 12.2.1951,

III 2/3 Eva Elisabeth, synt. 1.3.1952.

Eva on avioiduttuaan saanut nimen Havu. Perheen isän nimi on Jukka ja lasten Laura ja Kaarlo.
III 3/3 Martti Johannes, synt. 23.3.1961 Tukholmassa.

Martti kuoli 4.1.2007 Turussa. Kuolinilmoituksen mukaan häneltä jäi Eppu-niminen poika. Mahdollinen avioliitto lienee purkautunut joko kuolemaan tai eroon. – Ilmoituksen auringonlasku-symboli kertonee, että tämä arkkipiispan lapsenlapsi oli eronnut kirkosta. Ilmoituksessa tosin mainitaan siunauksen tapahtuneen hiljaisuudessa. – Ilmoituksen säkeet:

Muistoja ei voi halata,

mutta vain ne meille jäävät..

Otava julkaisi v. 1953 Tyttöjen kirjasto -sarjassa Anjan kirjoittaman Irman päiväkirja-nimisen teoksen. Eläkepäivinään hän kirjoitti muistelmanomaisen kirjan vuosistaan lähetystön emäntänä.

Martti Salomies, arkkipiispa Ilmari Johannes Salomiehen ja tämän vaimon Helfrid Elisabet Hildénin poika, on syntynyt 24.4.1922, ylioppilas 1940, fil. kand. 1944 sekä fil. tohtori 1953. Vuodesta 1947 hän on ollut ulkoministeriön palveluksessa, mm. suurlähettiläänä Bukarestissa 1963-66. Oltuaan sen jälkeen virantoimituksessa ulkoministeriössä hänet lähetettiin helmikuussa 1968 Suomen Länsi-Saksassa olevan edustajiston päälliköksi asemapaikkanaan Köln ja virka-arvonaan pääkonsuli siitä johtuen, ettei Suomi ole tunnustanut kumpaakaan Saksaa. Itse virkatehtävät eivät asiallisesti poikkea lähettilään tehtävistä. - Martti kuoli 19.4.1987.

Arvo Linturi muistaa veljeksistä parhaiten isänsä. Hän on sitä mieltä, että Aarre on olemukseltaan ja ulkomuodoltaan veljeksistä eniten isänsä Kaarlo Lindrothin kaltainen. Hänen luonteessaankin on lukuisia sellaisia piirteitä, jotka muistuttavat suuresti isää. Aarre harrastaa erityisesti maailmankatsomuksen rakentamiseksi soveltuvaa kirjallisuutta ja kirjoja, jotka saattavat antaa tietoa siitä, mikä odottaa ihmistä haudan toisella puolen. Hän on - niin kuin useat sukumme jäsenet - syvästi uskonnollinen luonne (ehkei kirkollisesti oikeaoppinen), joten hän ei ole tuntenut kiinnostusta enempää politiikkaan kuin muuhunkaan julkiseen toimintaan.

Aarren koti on erittäin vieraanvarainen. Sellaista juhlatilaisuuden emäntää kuin hänen Eva-rouvansa ei usein tapaa.

Eva kuoli 9.10. 1974 ja Aarre 25.3.1975. Heidät on haudattu Uuteenkaupunkiin. Aarren eliniäksi tuli noin 86 ja puoli vuotta.

Anja kuoli 12.1.2005. Hänet on haudattu Uuteenkaupunkiin.