Johan Fredrik Kyrklund  (1828-1899)

Johan ja Maria Kyrklundilla oli avioliitossaan se onni, että heidän kolmesta poikaperillisestään kuka tahansa olisi voinut jatkaa isänsä työtä. Tuskin silti pelkkä esikoisuus ratkaisi sen, että Fredrik peri talon, muut tukun rahaa. Kun niin Carl Gustav kuin Henrik Edvardkin olivat luonteeltaan hiljaisia ja vaatimattomia, Fredrik oli itsevarma, nuorukaisena jossain määrin öykkärimäinenkin omaa etuaan ajava ison talon poika. Hän kuitenkin vakiintui melko pian kahdennenkymmenennen ikävuotensa jälkeen.

Fredrikin vakavoitumiseen oli eräs aivan luonnollinen syynsä. Totuttuaan, kuten nähtävästi nuoriso laajemmaltikin Malmilla, käymään friiuureissuillaan Sipoossa hän tapasi tytön, jonka seurassa hän viihtyi. Suhteen laatua jouduttiin kuitenkin kesken hauskan seurustelun harkitsemaan, koska jostakin käsittämättömästä syystä Sipoon tyttö alkoi odottaa lasta. Nuorten avuttomuutta osoittaa, että raskaus ehti seitsemännelle kuukaudelle, ennen kuin Fredrik toimertui taluttamaan valkoiseen huntuun kätkeytyneen morsiamensa alttarin ääreen.

Adelaide Maria Borgström oli äitini kertoman mukaan kotoisin Sipoon Östersundomista. Myöhemmin sukulaiseksemme osoittautuvan Reino Pentikäisen mukaan Borgsin verotalon puolikas ja 1/3-manttaalin rustholli, jonka tytär Adelaide oli, sijaitsi lähellä nykyistä Vartiokylänlahtea. Borgsin tilan päärakennus on siellä yhä edelleen pystyssä keskellä hehtaarin kokoista puistoa. Sen nykyinen osoite on Vartioharju, Linnanherrankuja. Borgsin tilan vaiheita on selvittänyt 1500-luvulta saakka Reino Pentikäinen.

Äkkinäisesti ajatellen äitini ja Pentikäisen käsitykset poikkeavat toisistaan. Loppujen lopuksi tietäessäni äitini heikkouden kaikessa paikannukseen liittyvässä en ihmettele hänen sanojaan. Eihän Östersundon silti sijaitse kovinkaan kaukana Vartioharjusta.

Oliko Adelaide samaa sukua kuin aikanaan toimineen Borgströmin tupakkatehtaan tai nykyisen Östersundomin kartanon omistajat, ei ole tiedossani. Todennäköistä kuitenkin on, että nuo samannimiset lähellä toisiaan asuneet henkilöt olivat ainakin kaukaista sukua keskenään. Tuon käsityksen sain myös siitä vähästä, minkä äitini kertoi isoäidistään, juuri tuos­ta Adelaidesta. Kysymyksen selvittäminen ei vain ole koskaan kiinnostanut minua tarpeeksi.

Vaikka 7.3.1825 syntyneelle Adelaidelle tulikin hoppu miehelään, häntä ei lähetetty kotoaan minään tyhjätaskuna. Siitä on nykyelävänä todisteena biedermeier-sohva olohuoneessani sekä kuusikynttiläinen kristallikruunu sen katossa. Brusaksessa pidetyt vihkijuhlatkin olivat tavanomaista juhlavammat. Sitä paitsi ne kestivät useita päiviä jo siitäkin syystä, että kaksi päivää häiden jälkeen Brusaksen Ulrika Sofia-tytär avioitui Pehrsin rusthollarin Otto Wilhelm Åbergin kanssa.

Jotakin hienoa morsiamessa ja tulevassa nuorikossa oli, jotakin, joka tuntui vieraalta Brusaksessa. Sen väki oli tavoiltaan yksinkertaista, jäyhään uskonnollisuuteen taipuvaa. Kun siihen vielä liittyi tarkkuuden, etten sanoisi äärimmäisen itaruuden piirre, ei tarvittu kovin kummoistakaan tulijaa antamaan tuulahduksia suuresta maailmasta.

Jo nimi oli kaunis kuin runo, ei mikään piikatyttömäisen tavallinen Maja tai Stina. Vaikka äidilläni ei ollut kuin unikuvanomainen muisto isoäidistään, jaksoi hän kerta kerran jälkeen painottaa, miten tuo esiäidin nimi olisi lausuttava: Ad-la-ii. Mihin tuo ääntämys faktisesti perustui, ei ole toistaiseksi selvinnyt minulle - ranskaa luonnollisesti oltiin hienosti lausuvinaan.

Kun avioliitto solmittiin 12.6.1851, syntyi Mathilda-tyttö jo elokuun 11:ntenä. Lapsi oli myös sukupolvensa ensimmäinen Kyrklund. Ei siis ollut ihme, että Fredrikin levottoman nuoruuden kuviot muuttuivat vastuullisen perheenisän ja tulevan isännän arkisen askarruksen tieksi. Pari vuotta esikoistyttären jälkeen syntynyt poika sopeutti aikuistuneen Fredrikin lopullisesti malmilaiseen agraariyhteisöön. Tuskin hän silti täysin kiltteytyi ennen vanhuuttaan, mutta itsepäisyys ja omanarvontunto eivät toisaalta ole pelkästään kielteisiä ominaisuuksia.

Ensimmäinen dokumentti, jonka sivuilta olen päässyt tutustumaan t a l o l l i n e n Fredrik Kyrklundiin, sattuu olemaan, semminkin ellei tunne tapahtuman aikaisia olosuhteita, sisällöltään negatiivissävytteinen, jonkun mielestä jopa kriminelli. Katsokaamme kuitenkin ensin itse tapausta.