OIVA LINTURIN KIRJALLISTA JÄÄMISTÖÄ
KUKA OIVA LINTURI OLI?
Vuonna 1892 syntyneeltä ja 1940 kuolleelta isältäni Oiva Linturilta jäi hänen lyhyestä elämäntaipaleestaan huolimatta siksi arvokasta ja ainakin ajankuvaltaan merkittävää kirjallista jäämistöä, että se ymmärtääkseni ansaitsee julkitulon tässä kaikkien silmien maailmassa.
Lyhyt isäni esittely on paikallaan. Tässä pääsen vähimmällä lainatessani pientä pätkää isäni Arvo-veljen kirjoittamasta sukumme historiasta. Kun olen täydentänyt sitä joiltakin oleellisilta osin, saanee siitä aika hyvän käsityksen isästäni.
Tosin olen sijoittanut setäni suvustamme kirjoittaman tutkimuksen omaan blogiini, siis tähän samaiseen tietokenttään, mutta sen hakemisessa olisivat hankaluutensa. Mielestäni isäni elämäntyö oli siksi merkittävä, että siitä voi lukea kahdellakin sivulla. Tässä niistä toinen:
Väinö Oiva Urho Linturi syntyi 18.7.1892 Köyliössä ja kuoli 20.4.1940 myös Köyliössä, jonka kirkkomaan sukuhautaan hänet on haudattu. Perheen varsinainen koti tosin oli tuolloin Turussa, mutta sen jäsenet asuivat vielä talvisodan jäljiltä Köyliön mummolassa.
Oiva suoritti ylioppilastutkinnon Rauman lyseossa v. 1910. Fil. kandidaatin paperit Oiva sai v. 1916 laudaturaineinaan suomen kieli ja kirjallisuus; hänellä oli cum laude Suomen ja Skandinavian historiassa ja kansantaloustieteessä sekä Rooman kirjallisuudessa approbatur. Oiva täydensi myöhemmin arvosanojaan: v. 1934 hän suoritti yleisen historian cum lauden ja vuotta myöhemmin Suomen historian laudaturin. Oiva luki aluksi myös ruotsin kieltä suunnitelmanaan suorittaa siinäkin laudatur. Sitä varten hän hankki ruotsinkielisellä seudulla asuen ilmeisesti aika täydellisen ruotsin taidon. Myöhemmin Oiva muutti suunnitelmiaan ja samalla ruotsin kieli jäi syrjään.
Oiva asui poikamiespäivinään Pietarinkadulla ja perheellisenä Vironkadulla. – Oiva toimi aluksi Kustannus-oy Otavan palveluksessa 1919–21. Sieltä hän siirtyi Suomen Pankin pääkonttoriin, missä palveli vuoteen 1924. Opettajan tehtävä oli kuitenkin alkanut kangastaa hänen mielessään elämäntehtävänä. Sitä ajatellen Oiva auskultoi v. 1924 Normaalilyseossa arvosanoin "hyvin hyvä". Samana vuonna hän suoritti kasvatusopin tutkinnon.
Oiva aloitti opettajantoimensa Kokemäen yhteiskoulussa suomen kielen ja historian opettajana syksyllä 1924. Sieltä hän siirtyi v. 1930 maan silloin suurimman oppikoulun, Turun suomalaisen yhteiskoulun, lukion suomenkielen ja historian opettajaksi. Tuossa virassa Oiva toimi kuolemaansa saakka eli kymmenkunta vuotta.
Oivan moninaisista kirjallisista töistä ansaitsee erityisesti maininnan sotilaallista kirjallisuutta koskenut suomennostoiminta. Se oli suurelta osalta uutisviljelijän työtä siksikin, kun se vaati sotilaallisten fakkisanojen runsasta luomista. Tärkeimmät suomennokset olivat K. Adaridin neliosainen Sotataidon historia ja Paul von Gerichin kaksiosainen Taktiikan oppikirja. Muutenkin Oiva oli näppärä sanaseppo, jonka keksimistä sanoista useat ovat juurtuneet kirjakieleemme.
Oppilaittensa suuresti suosimana Oiva toimi hyvin aktiivisesti koulunsa toverikunnan, nykyisen teinikunnan, kuraattorina.
Kuten saattoi päätellä Oivan auskultointiarvosanasta "hyvin hyvä", hän oli sekä opettajatoveriensa että oppilaittensa käsityksen mukaan poikkeuksellisen onnistunut ja innostunut opettaja, joka tunsi harrastusta varsinkin äidinkielen, suomalaisen kirjallisuuden ja ainekirjoituksen opettamiseen. Meille kahdelle tuli kerran puheeksi Eino Leinon runous ja varsinkin hänen Nocturne-runonsa, jota erityisesti ihailin, vaikka en osannutkaan täysin analysoida sitä. Silloin Oiva selitti runon niin ymmärrettävästi ja sen tehon tajuten, että käsitin hänen täytyvän olla mainio suomalaisen kirjallisuuden opettaja ja runouden ymmärtäjä. Olenkin aina ollut sitä mieltä, että Oivalla oli meistä veljeksistä syvin humanistinen sivistys.
On vielä mainittava Oivan kertojanlahjat ja hersyvä huumori. Tämä oli ilmeisesti perintöä äidiltämme, joka kuitenkin uskonnollisessa totuudenrakkaudessaan pyrki hillitsemään tätä lahjaansa. Oiva käytti sitä tietoisesti eräänlaisena taidekeinona. Hän löysi huvittavia, koomillisia tilanteita tai piirteitä tapahtumissa, joissa minä, joka olenkin tosikko, en mukana olleena ollut nähnyt mitään merkillistä. Oivassa olisi ehkä ollut lahjoja humoristiseksi kirjailijaksikin.
Eräs merkittävä tekijä Oivan harrastuksissa oli hänen koulu- ja ylioppilasvuosinaan maassamme leviävä urheilu. Oivan pitkä ja solakka 188-senttinen keho (sivumennen mainittakoon, että hän oli sekä nuorukaisena että miehenä komea ilmestys) oli kuin luotu hyppyihin ja heittoihin, joten hänestä kehittyi tunnettu hyppääjä ja kymmenottelija. Häntä valmennettiinkin Suomen edustajaksi Tukholman olympialaisten kymmenotteluun, mutta valmentajan harjoitusleirillä määräämä liian kova harjoitusohjelma johti Oivan kunnon luhistumiseen paria viikkoa ennen kisoja. Hänen osallistumisensa kisoihin peruuntui. Onneksi Oivan kunto palasi piankin ennalleen. Siitä ovat osoituksena mm. kolme Suomen mestaruutta korkeushypyssä ja yksi vauhdittomassa pituudessa. Yksistään Satakunnan piirinmestaruuksia Oiva hankki 40. Hänen menestyksensä HKV:n paidassa ei liene sekään ollut aivan vaatimaton.
Kirjattakoon tässäkin yhteydessä jotakin Oivan menestyksistä:
 
1912  SM vauhditt. pituudessa      304 sm 1917  Suomen ennätys vauhditt. pit.            321 sm
1914  I korkeushyp.    RaumU      166 sm                 1914   II keihään yhteistul.      43,84+51,38=95,22 m
1916  I       -"-                 -"-          176 sm 1917   I korkeushyp.    RaumU                     176 sm
1919  II      -"-              HKV        175 sm 1919   III kuulantyönn.     HKV                   12,48 m
1920  II  10-ottelussa      -"-    6784,425 p 1919   II  kuulantyönnön yhteistul.               23,78 m
 
Oiva vihittiin juhannuksena 1921 avioon maanviljelijäntyttären Jenny Maria Kyrklundin kanssa. Jenny syntyi 14.8.1891 Helsingin pitäjässä. Hänen isänsä oli Malminkylän ruotsinkielinen maanviljelijä Karl Gustav Kyrklund ja äitinsä Emma Lovisa Marttinen Mikkelin maalaiskunnan Otavasta. Jennyn suomenkielinen äiti kuoli Jennyn ollessa niin pieni, että hän ei muista nähneensä äitiään. Isän esivanhemmista tunnetaan useita samaa Brusas-nimistä tilaa viljelleitä sukupolvia. Jenny kuoli lähes 90-vuotiaana 29.6.1981. – Oivalle ja Jennylle syntyivät kaksospojat:
II 1/2 Kaarlo Kalevi Linturi
synt. 19.4.1922 Espoossa, ylioppilas 1942 Turun suomalaisesta yhteiskoulusta. Sotakokemuksien aiheuttama hermoston heikkeneminen ja lähinnä sotiemme jälkeen muotiin tullut epäonnistunut lobotominen toimenpide estivät Kalevin opinnot ja kehityksen.
Kalevi menehtyi maksasyöpään 20.11.1982.
II 2/2 Oiva Olavi Linturi
synt. 19.4.1922 Espoossa, ylioppilas 1941 Turun suomalaisesta yhteiskoulusta, upseerikurssi 1943, osallistui jatkosotaan ensin rivimiehenä ja sen jälkeen konekiväärijoukkueen johtajana. Kasvatusopin approbatur 1945 ja voimistelunopettajan tutkinto 1948, minkä jälkeen hän on toiminut Orimattilan yhteiskoulun voimistelunopettajana ja lehtorina. Auskultaatio 1957, kokonaisarvostelu "hyvin hyvä". Sotilasarvoltaan yliluutnantti.
Vihitty avioon 22.6.1947 Martta, tutummasti Maija, Kurvisen kanssa (lähetyssaarnaaja Pietari Kurvisen sukua), vanhemmat seppä Otto K. ja Alina Kohonen Lohjalta. Maija menehtyi pitkään sairastettuaan 28.2.2010.
Lapset:
III  1/4 Hannu Olavi Linturi, s. 20.1.1949 Orimattilassa, opiskelee Orimattilan lukiossa. Ylioppilas 68, hum. kand. 73, fil. kand. 76, fil. maisteri, ohjaajana Toivolan koulukodissa Helsingissä 73-77, opettajana Kannelmäen kansanopistossa 77-81 ja lehtorina ja rehtorina Otavan opistossa 81-.
Hannun puoliso Hannele Kyrö, s. 13.4.51, yo, erikoislaboratoriohoitaja, terveydenhoidon lehtori Mikkelin sairaanhoito-oppilaitoksessa vuodesta 83.
Lapset:
IV 1/2  Jenni Johanna Linturi, s. 24.6.79, nuoriso-ohjaaja, maisteri, kirjailija.
IV 2/2  Maija Inkeri Linturi, s. 27.1.82, Helsingin kuvataidelukio, ylioppilas, maisteri.
III 2/4 Kimmo Kalevi Linturi, s. 25.12.54, keskikoulu 72, levyseppä Wärtsilän Helsingin telekalla, sen teknillinen koulu, Turun tekn. opisto 81, lvi-insinööri, projekti-insinööri, oma yritys (Tubular oy, Hki). Puoliso Sirpa Lappalainen, s. 16.10.53, sihteeri, Sonera. Puolisot eronneet. Lapsi:
IV 1/1 Vesa Linturi, s. 19.3.83. Ylioppilas, opiskelija.
III 3/4  Leena Maija Linturi, s. 29.10.62, yo 82, liikunnanohjaaja. Lähihoitaja. Puoliso Markku Lättilä, merkonomi, Turun kauppakorkeakoulun opiskelija. Lapset:
IV 1/3 Ville Lättilä, s. 26.6.89. Ylioppilas, opiskelija.
IV 2/3 Satu Susanna Lättilä, s. 7.1.91. Ylioppilas.
IV 3/3 Lasse Olli Lättilä, s. 8.11.93. Opiskelija.
III 4/4 Jussi Pekka Linturi, s. 17.4.67, menehtyi aivokalvontulehdukseen 28.6.67. Hänet on haudattu Köyliön sukuhautaan.
Oivan eteviä opettajanlahjoja muistetaan vielä 25 vuotta hänen kuolemansa jälkeen, sillä sekä Kokemäen että Turun suomalaiseen yhteiskouluun on Linturien veljessarjan nuorin, taidemaalari Into Linturi tilauksesta maalannut Oivan muotokuvan. Valitettavasti ne jouduttiin valmistamaan valokuvien ja luonnollisesti taiteilijan muistin mukaan. Muotokuvat paljastettiin ja luovutettiin em. kouluille syksyllä 1966.
Oiva rakennutti v. 37 Köyliönjärven rantapalstalle Korvenkylään kesäkodin. Hän harrasti erityisesti mahdollisimman lukuisten erilaisten puu- ja pensaslajien keräämistä kasvamaan palstalleen. Oivalta kesäkoti siirtyi hänen Olli-pojalleen, joka perheineen on lämpimästi kiintynyt tähän luonnonihanalla paikalla olevaan hietarantaiseen kesäparatiisiinsa, rakentanut siihen rantasaunan ja laajentanut aluetta ostamalla lisää maata.
 
Likimain kaikki tästä eteenpäin on Oiva Linturin kynästä lähtenyttä.