Långin suku Ala-Malmilla

Sen vähäisen aineiston perusteella, mitä olen diletanttitutkimuksessani selaillut, tie Malmille ja takaisin on ollut vetävin Sipoon suunnasta ja suuntaan. Toiselle sijalle olen valmis sijoittamaan Tuusulan. Vasta näiden jälkeen tulivat Oulunkylä ja Helsinki, ehkäpä vielä tässä järjestyksessä.

Suosituinta tietä, Sipoosta, saapui mies nimeltä Lång. Äitini kertoman mukaan tuo tapahtui 1800-luvun puolivälin vaiheilla. Tulijan nimeksi äitini muisti Karl Henrikin, mutta koska tämä oli noihin aikoihin vielä hyvin nuori, saattoi tiellä kulkija olla Karlin isäkin.

Älköön tuo epävarmuus haitatko tarinaani. Valitaan sen kantahenkilöksi hänen syntymäpaikastaan piittaamatta Karl Henrik Lång. Poika näki päivänvalon v. 1843. Hänellä oli aikuistuttuaan kova halu saada maasta elantonsa. Karl hankkikin tilan, ryhtyi viljelemään sitä yhdessä taloon tuomansa Anna-Lovisa Herlinin kanssa. Avioliitosta syntyi 1872 poika, jolle annettiin hyvinkin enteellisesti nimeksi Victor.

Jos Karl Henrik lienee ollut toimelias puuhissaan, pisimpään hänet muistettaneen sen luovan työn tekijänä, jonka tuloksena syntyi Victor. Poika oli huomenlahjanaan saanut kyvyn käsittää ja käsitellä taloudellisia realiteetteja. Kun hän vielä osasi käyttää niitä hyväkseen, menestys oli taattu. Minulla ei ole kovin selvää kuvaa Victorin karrieerista liike-elämässä, mutta ainakin muistelen hänen Helsingissä omistaneen liikkeen, jonka asiakaskunnan määrä säilyy ajasta riippumatta suunnilleen vakiona. On jopa niin, että ruumisarkkuliikkeen ovi käy sen taajemmin, mitä huonommat ajat ovat.

Ainakin vielä joitakin vuosikymmeniä sitten jotkut vanhat ilkikuriset malmilaiset muistivat Victorin paikkakuntansa ensimmäisenä ja muuallakin maassa uraauurtavana mainostajana. Niin monta taloa kuin hän Filppuksen mäelle rakennuttikin, pikkukamaria myöten kaikkien rakennusten vesikatoista oli leikattu ruumisarkkujen tapaan kartio pois molemmista päistä. Suurimpien talojen mansardikatto tehosti ja osin vieläkin tehostaa vaikutelmaa.

Victor ehti jo kolmiinkymmeniin, ennen kuin hän sai sallimuksen johdatuksella tutustua Filppuksen rusthollissa ehkä jonkin verran ikääntyneeseen neitoon, joka vetosi Victorin liikemiehen ja kaiketi muihinkin tunteisiin. Tyttö tosin oli kosijaansa yksitoista vuotta vanhempi, mutta mahdollisesti Långien suvussa miehet pitivät tuohon aikaan kypsistä naisista - eihän se yleisestikään ottaen mitään poikkeuksellista ole. Olihan Victorin isäkin valinnut itseään neljä vuotta vanhemman äidillisen tuen ja turvan maailman tyrskyjä vastaan.

On aika palata Filppuksen talon poikaan Karl Eklundiin. Hän syntyi 26.2.1835, kasvoi ja yleni taidossa ja viisaudessa. Niin ainakin saattaa olettaa muutamien selville saamieni tapahtumien valossa. Fredrik Kyrklund ei esimerkiksi olisi päästänyt edes keskinkertaista kaveria edusmiehekseen käräjille. 

On aika palata Filpuksen talon poikaan Karl Eklundiin, josta kerroin edellisessä lainasuhdetta käsitelleessä pääkappaleessa. Hän syntyi 26.2.1835, kasvoi ja yleni taidossa ja viisaudessa. Niin ainakin saattaa olettaa muutamien selville saamieni tapahtumien valossa. Fredrik Kyrklund ei esimerkiksi olisi päästänyt edes keskinkertaista kaveria edusmiehekseen käräjille.

Karl avioitui vuonna 1860 22.3.1837 syntyneen puutarhamestarin tyttären Lovisa Tengströmin kanssa. Liitosta syntyi 18.3.1861 Tekla Leontina. Kun nuori äiti kuoli jo seuraavana vuonna, arvaukseni on, että Lovisa menehtyi noina aikoina niin yleiseen lapsivuoteuteen.

Äidittömäksi jääneen lapsen onneksi hänen isänsä ja 29.7.1843 syntynyt tätinsä Elisabet Eufemia Tengström mieltyivät siinä määrin toisiinsa, että he solmivat avioliiton. Siinä syntyivät ainakin Joséfa Elisabet 22.12.1863 ja Carl Josef 26.5.1865.

Näistä Karlin avioliitoista sain aikoinaan tietää vain ensimmäisestä. Onneksi Filpuksen Eklundeja tutkinut Lenita Åvall huomasi blogiani lukiessaan erheeni ja kertoi siitä minulle. Lenita on ansainnut suuret kiitokseni.

Eiköhän ole jo aika yhdistää nuoret toisiinsa. Olihan Victor täyttänyt kolmekymmentä ja Joséfa Eklund oli pitkällä viidennelläkymmenennellä. Ikäero ei liene kuitenkaan merkinnyt suuriakaan pariskunnan elämässä. Sopivan ajan kuluttua syntyi esikoinen, Victor Runar (tämä taas aikanaan risti oman poikansa vaihteeksi Runar Victoriksi) vuonna 1904. Muita lapsia ei tietääkseni avioparille siunaantunutkaan.

Koska Filppuksen Eklundilla ei ollut poikaperillisiä, tila siirtyi tyttärelle ja käytännössä hänen kauttaan vävylle. Tämä hoiti ja vaurastutti sitä varmasti yhtä hyvin kuin mitä oma poika olisi tehnyt. Filppus alkoi nimenäkin unohtua ja tilalle työntyä Lång. Monia vuosia luulin, että se purokin, joka virtaa entisen Filppuksen kuten muittenkin kuvaamieni talojen - Brusaksen, Strömsin ja Pehrsin - ohi, ja jota vielä vuosisatamme alussa nimitettiin Stickelbackabäckiksi, on saanut nykyisen Longinoja-nimensä Sipoon Långeista. Huomattuani muutamasta 1700-luvun asiakirjasta, että eräänä Brusaksen omistamana maa-alueena oli ollut Långåkern, huomasin Sipoon Långin asettuneen nimensä mukaiselle alueelle.

Victor kuoli arvostettuna ekonomiatirehtöörinä vuonna 1936. Joséfan ei tarvinnut pitkään elää leskenä, sillä hän seurasi miestään jo seuraavana vuonna. Heidän poikansa Victor Runar otti puolisokseen 1912 syntyneen - jälkipolvelle kelpasi jo nuorempikin! - Göta Olga Fredrikssonin. Pariskunta sai tietääkseni elantonsa maata viljelemällä. Miten Helsingin kaupungin "maanvaltaus" Malmilla vaikutti avioparin maanomistusoloihin, en tiedä. Jostain olen kuitenkin kuullut, että viimeisimmän sotamme jälkeen kaavoitetut Ala-Malmin maat olivat pääosin Långin peltoja.

Victor jr kuoli vuonna 1964, Göta 1975.

Karl ja Lovisa Eklundin tyttärestä Tekla Leontinasta kerron muutaman sanan. Hän toimi äitini termiä käyttääkseni pikkulastenkoulun opettajana Malmilla. Kyseessä lienee ollut se yksityisten v. 1896 perustama ruotsinkielinen kansakoulu, joka siirtyi kunnan hoteisiin vasta v. 1915. Äitinikin oli lukuvuoden ajan Teklan oppilaana aivan 1800-luvun viimeisinä vuosina. Kyllähän hän piti tästäkin opettajastaan, joskin äitini toisen luokan oppimestari, neiti Dahlgren, oli yliveto. Tuo johtui ehkä enemmänkin siitä, että äitini sai tarjota opettajattarensa lemmikille, harvinaisen surusilmäiselle ja pitkälurppakorvaiselle Tasso-spanielille tilapäisen kodin neiti Dahlgrenin lomamatkojen aikana. – Tunnen sattumalta Tasson ulkonaiset piirteet paljon paremmin kuin hänen emäntänsä. Se johtuu äitini albumissa olevasta onnistuneesta valokuvasta, jossa tuo emäntänsä rakkain arvonsa hyvin tuntien poseeraa.