Fredrik Kyrklundin perilliset

Adelaide ja Fredrik saivat seitsemän lasta, joista vanhin, kuten muistatte, syntyi ennätyksellisen nopeasti häiden jälkeen. Muut kuusi tulivat maailmaan äitiä ajatellen juuri kohtuullisin väliajoin. Hän ehti aina sopivasti seisoville jaloille ennen seuraavan saapumista. Tosin en voi tietää, vaikka Adelaidella olisi ollut raskauksia, mahdollisesti synnytyksiäkin enemmän kuin nuo seitsemän. Varmaa silti on, että hän pääsi äidinroolissaan vähemmällä kuin tuon ajan vaimot keskimäärin. Hänen elinikänsäkin, 70 vuotta, osoittaa, ettei hän joutunut polttamaan kynttiläänsä molemmista päistä. Niinhän ennen yleensä naisen kohdalla tapahtui: lapsen kantamisen ja synnyttämisen ohessa piti hoitaa kaikki tavanomaiset emännän askareet ja osallistua vielä peltotöihin, navettapuuhista puhumattakaan.

Mathilda Gustava

syntyi 11.8.1851. Tyttö oli terve ja elämänhaluinen, varmasti ilo vanhemmilleen. Heidän ei koskaan tarvinnut kokonaan luopua esikoislapsensa miellyttävästä seurasta. Tytär siirtyi nai­maiän saavutettuaan mahdollisimman lähelle, pihapiirin toiselle puolen, Strömsiin. Anders Wilhelm Eklund, talon 25.11.1844 syntynyt talollisenpoika oli ostanut Strömsin v. 1870. Oletan hänen piankin alkaneen odotella iloisen Mathildan varttumista Strömsin emännäksi. Tuskin Brusaksen tytär oli täyttänyt toisen kymmenensä, hän oli jo ehtinyt kantaa kapionsa naapuritalon kamariin. Häät olivat 26.10.1871.

Talojen välillä tuskin oli enää kyräilyä aikanaan kertomani vuoden 1844 oikeusjutun jälkiseurauksena. Isäntäsukukin, niin samaa verenperintöä kuin aiemminkin siinä lienee ollut, oli Tuusulan kautta kierreltyään tavallaan kuin vaihtunut Strömsissä. En aio paneutua varhaisten Eklundien seuraamiseen, koska tiedän joidenkin jo tehneen sen. Minulle riittää toteamus, että Brusaksen tytön ja Strömsin isännän avioliiton on täytynyt poistaa viimeisetkin epäsovun häivähdykset Stickelbackabäckin laaksossa.

Strömsin viime vuosisadan loppupuolen Eklundit olivat tulleet Tuusulan Kaunisnummesta. Anders ei iältään oikein sopinut Brusaksen tilan Fredrik- eikä tulevan Karl-isännänkään sukupolveen. Edellinen oli häntä kuusitoista, hän taas jälkimmäistä kaksitoista vuotta vanhempi. Anders valitsi itseään miellyttävän ratkaisun, edellisen tyttären ja jälkimmäisen siskon.

Anders oli toimellinen ja arvostettu isäntä. Äitini kertoman mukaan Brusas oli maailman sivu ollut Strömsiä suurempi. Huomasin sen todeksi niistä muutamista kylläkin melko varhaisista asiakirjoista, joihin arkistoissa tutustuin ja joissa todetaan Brusaksessa olleen runsaammin maata kuin Strömsissä. Tapahtuiko muutos tilojen keskinäisessä järjestyksessä vasta Andersin aikana ja ansiosta, on täysin mahdollista. Hänen yhteiskunnallinen arvostuksensa taas nähdään hänen lautamiehen asemassaan.

Mathilda oli herttainen ja äidillinen, hyväntahtoinen ja -tuulinen. Hänen suuressa sylissään viihtyivät niin omat lapset kuin naapurinkin kakarat, Brusaksen Jenny, josta tuli myöhemmin äitini, ja hänen sisarensa Ester. Ehkä muistatte äitini olleen joinakin lapsuutensa aikoina kuin kotonaan Svarvarsissa. Strömsissä hän kertoi suorastaan asuneensa. Sen ymmärtää katsellessaan valokuvasta Mathildan avaran lempeää olemusta. Brusaksen sisaruksia luonnollisesti kiinnosti myös naapurissa lukuisien serkkujen parvi. Taloilla ei tosin ollut yhtä poikkeusta lukuun ottamatta yhdenikäisiä lapsia, mutta pääosa Strömsin nuorisosta oli juuri siinä iässä, jossa koetaan monia jännittäviä asioita kokemattomampien pyöreäsilmäisten serkkutyttöjen ihmetellä.

Anders saavutti normaalimittaisen maalaisisännän elämän. Hän kuoli lähes 63-vuotiaana kolmen seitsemäisen päivänä 27.7.1907. Mathilda jäi pitämään taloa, jossa hänellä onnekseen oli apunaan mies, tosin vielä kovin nuori, oma Oskar-poika. Kun perikunta myi v. 1917 tilan Helsingin kaupungille, Mathilda muutti lääkärinä toimivan Thure-poikansa luo Tampereelle. Siellä Strömsin vanhaemäntä eli ja hääräili nuorempiensa iloksi vielä pitkään. Vasta 26.12.1931 oli teräsmuorin, kuten häntä osuvasti nimitettiin, aika siirtyä toisenlaisen huus­hollin hoitajaksi.

Kerrataanpa seuraavilla sivuilla pariskunnan elämä "lapsellisissa" merkeissä. Anders saattoi vaimonsa kahdeksasti siunattuun tilaan. Ainakin näin monesta lapsesta minulla on jonkinlaisia tietoja.

Fanny

syntyi perheen esikoisena 22.9.1872. Hänet koppasi laivaansa mursunviiksinen merikapteeni Frans Blomqvist. Väitetään kunnon merikarhun vasta kaiken elinvoimansa ja -halunsa menetettyään nöyrtyvän maakravun alhaiseen rooliin. Fransiimme nähden se ei pitänyt paikkaansa: vielä täysissä järjissään hän siirtyi merien kyntämisen sijasta valvomaan, miten maata käsitellään parhaaseen taloudelliseen tulokseen pääsemiseksi. Hän ryhtyi Waseniuksen omistaman Viikin latokartanon pehtooriksi sekä itsensä että työnantajansa tyydytykseksi.

Fanny ja Frans alkoivat suunnitella perhettä kovin myöhään. Se jäikin melko pieneksi, kahdeksi perilliseksi:

Maahenkinen Birger hakeutui omien mieltymystensä mukaiseen oppilaitokseen, maanviljelyskouluun Turkuun. Kun lapsuuskotini sijaitsi noina aikoina samaisessa kaupungissa, kävi Birger silloin tällöin tapaamassa lähinnä äitiäni, oman äitinsä serkkua. Vieraskirjassamme on Birgerin "kuittaus" vierailustaan esim. helmikuun kuudentena v. 1934. Birger oli miellyttävä ja hiljainen opiskelijapoika. Se kuva minulle on hänestä jäänyt; vaitonaisuus tietysti saattoi olla ujoutta arvokkaan tädin seurassa.

Birger suoritti elämäntyönsä Harvialan taimitarhan palveluksessa. Hän toimi pitkään ennen tapaturmaista kuolemaansa sen ylipuutarhurina. Birgerin kohtaloksi koitui petollisen iljanteinen tie. Se suisti ajajansa äkkikuolemaan 70-luvun alkupuolella. – Birgerin perheestä tiedän tuskin nimiä enempää. Martta-vaimo asunee edelleen Harvialassa. Pariskunnan lapset ovat Juhani ja Iiris.

Birgerin sisar Brita oli äitini lempityttöjä kolmesta hänen albumissaan olevasta valokuvasta päätellen. Nuo alle kouluikäiset Britat ovat perin viehättäviä. – Avioliitto muutti Britan sukunimen Wahlströmiksi. Lapsia hän sai kolme tytärtä, Stinan, Ullan ja Birgitan. Erääseen paperiin olen jonkun pikkulinnun laulusta siepannut seuraavat sanat: Nybackan tila, Tallmo, Sipoo. Ne lienevät eräitä Blomqvistin-Wahlströmin suvun topografisia kiintopisteitä.

Thure

-pojan syntymä sattui kesän kynnykselle, toukokuun viimeiseksi v. 1875. Thure lienee ollut suvun ensimmäinen lääkäri. Hänen karrieerinsa oli "debytantiksi" loistava. Sen huipulla oli Tampereen Hatanpään sairaalan ylilääkärin virka. Siitä Thure joutui luopumaan sairastuttuaan kesken parhaan työkautensa. Hän kuoli juuri ennen sotiamme eläkeikänsä kynnyksellä.

Thure valitsi puolisokseen Anna Edin Nyholm-nimisen tytön. Aviopari sai v. 1924 tyttären, Evan, joka toimi eläkepäiviinsä saakka Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan tutkimusagronomina. Eva, joka pysyi koko ikänsä naimattomana, kuoli ehtimättä juurikaan nauttia eläkeläisen huolettomista päivistä.

Anna Augusta

on minulle vain nimi kirkonkirjoissa. Hän syntyi 25.6.1876, eli pitkälle kuudetta vuotta ja jostakin syystä kuoli jo helmikuun 24:ntenä 1882. Koska hän ei luonnollisestikaan jatkanut sukuaan, jätän Annan tilan säästämiseksi pois sukukartasta.

Karl Harald

otaksuttavasti seurasi lankonsa Frans Blomqvistin jalanjälkiä meren urheiden miesten maailmaan. Ehtikö tämä 17.5.1879 syntynyt sukumme jäsen lankonsa tavoin kapteeniksi asti, kuten joku muistelijoista on kertonut, on toisarvoista sen rinnalla, että Harald hukkui laivansa mukana nuorehkona poikamiehenä.

Elsa Elisabet

luki ylioppilaaksi ja sairasvoimistelijaksi. Sellaisena hän tuskin toimi kovinkaan kauan, sillä jo melko nuorena Elsa hakeutui toiselle alalle. Hän viihtyi eläkevuosiinsa saakka Helsingin kaupungin huoltoviraston kotitarkastajana. Siinä hän varmastikin oli nainen paikallaan. Sen sijaan hänestä ei ollut osakesijoittajaksi. Ikävä kyllä sitä ei oikeaan aikaan tiennyt Elsan setä ja minun isoisäni Karl Kyrklund. Muuten tämä Brusaksen viimeinen isäntä ei olisi antanut tilastaan saamiaan melko runsaita varoja Elsan hoitoon. Isoisäni eli ja kuoli uskoen kaiken olevan kohdallaan; perikunnan tyttäret sen sijaan joutuivat isänsä kuoleman jälkeen tapahtuneen tosiasian eteen. 

Elsalla ei ollut tarvetta perustaa omaa perhettä. Silti tai ehkä juuri siksi hänelle suotiin pitkä elämä, kesäkuun yhdennestätoista v. 1886 vuoteen 1980.

Oskar Sixtus

oli kolmesta pojasta se, joka ainoana isänsä kuoleman jälkeen jäi taloon. 15.7.1884 syntynyt Oskar, joka oli ulkonaisesti kuin isänsä, sai harteilleen tilan miehiset velvollisuudet jo 23-vuotiaana. Tosin tilaa hoidettiin kaiketi perikuntana sen myyntiin saakka siitä päätellen, että kauppakirjassa mainitaan myyjäksi Mathilda-leski. Muotoseikaksi siis jää, nimetäänkö Oskar Strömsin viimeiseksi isännäksi vai ei.

Oskar katsoi vaimon Gruvan tilalta Kaivokselasta. Sen Juslinien Ingrid-tyttärestä hän sai toimeliaan, karkeitakin töitä kaihtamattoman emännän. Strömsin myynnin jälkeen aviopari muutti vaimon kotitaloon, josta aikanaan erotettiin Djupbäckin tila.

Gruva tarkoittaa kaivosta. En aio, niin mielenkiintoista kuin se olisikin, ryhtyä tutkimaan kyseisen alueen kaivosteollisuutta, en Ingridin suvun osuutta siihen, en edes Kaivokselan syntyä ja kehitystä. Niistä kiinnostuneille on varmasti kirjoitettu selvempiä sivuja kuin mihin minä pystyisin. Riittää, kun kerron Ingridin ja Oskarin saaneen potran pojan, joka sai nimen Lars Anders. Tämän kaksi poikaa taas pitänevät huolen siitä, että suku jatkuu silläkin taholla.

Eklundeista kirjoittaessani soitin suvun yhdelle jäsenelle, Eva Eklundille. Hän kertoi edellisessä kappaleessa mainitsemani Larsin v. 1941 syntyneen pojan Kaj Eklundin olevan erään maamme turkistuotannon ”nokkamiehen”. Kun Kaj lokakuussa 2006 kuoli, huomasin nekrologista hänen olleen Turkistuottajat Oyj:n ex-varatoimitusjohtaja ja päämeklari.

Kajn kuolinilmoitus kertoo surijoiksi Mary-vaimon ja Christian- ja Catharina-nimiset lapset. 

Anna Cecilia

peri viisi vuotta aiemmin kuolleen sisarensa nimen. Siitä tuskin silti johtui, että häntä ei juurikaan kutsuttu virallisella nimellään, vaan hän eli ja kuoli Enninä.

Tyttö syntyi joulukuun yhdeksäntenä 1887. Enni, hänen nelisen vuotta nuorempi sisarensa Agda sekä liikemies Felix Holstius, Pohjanmaan poika, esittivät vuosisatamme alussa Malmin kiitolliselle yleisölle moninäytöksisen draaman, jossa oli vuoroin romanttisia, vuoroin taas traagisia akteja. Näytelmä on säilynyt mielessäni sellaisena, jonkalaisena äitini sen aikanaan kertoi. Yksityiskohdat olivat äidillänikin seitsemässäkymmenessä vuodessa haalistuneet - muilta en ole näitä tapahtumia kuullutkaan. Mahdolliset vähäiset vuosiluku- ja muut asiavirheet saanen anteeksi.

Äitini muisteli Holstiuksen olleen myymälänhoitajana tai jonain vastaavana Lönnbäckin kenkäkaupassa Esplanadin varrella. Jos tämä edes osittain pitää paikkansa, minulla on jatkuva syy ihailla äitini muistia.

Enni ja Felix lupautuivat toisilleen Jumalan ja ihmisten edessä v. 1909. Seuraavan vuoden elokuun 17:ntenä heille koitti se päivä, jonka nuoret avioparit kokevat erääksi elämänsä tähtihetkeksi. Onnen ja täyttymyksen sijasta siitä tuli surun ja epätoivon aika. Nuoren perheen ainoaksi surijaksi jäi Felix. Enni ja avioparin odotettu esikoinen menehtyivät lapsivuoteeseen. Elettiin vuoden lämpimintä aikaa; Felixille maailma oli kylmä ja kova.

Enni haudattiin isänsä viereen Malmin yksityiseen kalmistoon. Felix alkoi vähitellen toipua saamastaan kaksinkertaisesta iskusta. Koska Eklundien suku oli miellyttänyt häntä suuresti, loi hän katseensa Ennin nuorimpaan sisareen.

Agda Alice

Kun pari sivua sitten mainitsin, että naapuritaloilla, Brusaksella ja Strömsillä, oli keskenään vain kaksi samanikäistä lasta, pääsen nyt kertomaan heistä toisesta. Agda syntyi samana vuonna kuin Brusaksen Jenny, äitini. Koska Agdalla oli paljon itseään vanhempia sisaruksia, hän näki ja koki heidän elämäänsä ja samalla kypsyi omassaan. Agda varmastikin aikuistui sisarustensa kokemusten myötä tavanomaista aikaisemmin. Hänen on täytynyt eläytyä erikoisen vahvasti jo ulkonäöltäänkin itseään muistuttavan Ennin osaan. Sisarukset olivat läheisiä; Ennin menehdyttyä Agda ja Felix hakivat surussaan tukea toisistaan.

Surutyö kesti kauan. Vasta v. 1913 Felix talutti uuden nuorikkonsa alttarille. Alkoi jälleen iloisen odotuksen aika. Ilo siitä katosi Felixin äkilliseen kuolemaan. Agda jäi odotuksessaan yksin. Murhetta hiukan lievitti poikalapsen syntymä, lapsen, joka sai mahdollisesti ainoaksi isänperinnökseen hänen sekä etu- että sukunimensä.

Agda tyytyi osaansa, kasvatti pojastaan miehen ja eli vielä pitkän, kauniin elämän. Hän kuoli vasta kahdeksissakymmenissä.

Felix Holstius nuoremmasta en tiedä paljonkaan. Hän sai Jenny-vaimonsa kanssa kaksi tytärtä, Christan ja Majan. Kummatkin menivät aikanaan naimisiin.

--------------

Seuraavissa osissa kerron Adelaiden ja Fredrikin muiden lasten elämänvaiheista.