C. Siililän-Anttilan haara

Taulut n:ot 10 ja 11.

XI 1024/985 Erkki Jaakonpoika ja XI 1024/986 Valpuri-emäntä

Puolisot olivat vuoden 1557 verokirjan mukaan Paimion pitäjän Siililän kylässä olleen halkomalla syntyneen uuden pienen talon haltijoita. Erkki kuoli nähtävästi noin 1573 siitä päätellen, että vuosina 1574-84 talon haltijana oli leski Valpuri.

X 512/493 Knuutti Erkinpoika

Knuutti hallitsi taloa äitinsä jälkeen vuosina 1584-1612 tai mahdollisesti 1613. Vaimosta ei ole tietoa. Joka tapauksessa Elfsborgin lunnaita maksettaessa isäntänä oli jo Knuutin poika

IX 256/247 Prusi eli Ambrosius Knuutinpoika

Karjanveroluettelon perusteella voidaan päätellä, että talo oli köyhä. Karjaa oli lehmän ja parin lampaan verran. Kun Suomen kunnissa ryhdyttiin v. 1634 pitämään henkikirjaa, silloin Prusi oli jo leski. Emäntänä hänellä oli tyttärensä Agnes. Mikko Prusinpoika, myöhempi isäntä, ei silloin ollut kotinsa kirjoilla.

Siililän asukkaina oli kyseisen rippikirjan mukaan kaksi Prusintytärtä, Marketta ja Brita, jotka olivat suunnilleen samanikäisiä. Marketta oli syntynyt v. 1629. Kun Siililässä ei näy 1600-luvun alkupuolella olleen muita Pruseja kuin Prusi Knuutinpoika, oletettavasti mainitut Prusintyttäret ovat olleet sisaruksia. Kun heidän äitinsä oli kuollut jo ennen vuotta 1634, toimi vanhin tytär Agnes sen jälkeen talossa emännän ja äidin sijaisena. Arvo Linturin kirjoituksesta ei oikein selviä, oliko Prusilla kolme tytärtä, Agnes, Brita ja Marketta, vai sekaantuiko hän nimissä. Onneksi sillä ei ole mitään merkitystä itse sukututkimuksen kannalta.

VIII 128/123 Tuomo Simonpoika ja VIII 128/124 Marketta Prusintytär

Taulu n:o 11.

Tuomo oli miehuusvuosinaan sen Siililän kylään kuuluneen talon ratsumies, jota lähes koko 1600-luvun jälkipolven ajan omisti Timoteus Simonpoika, pitkään elänyt, kahdesti aviossa ollut ilmeinen tervaskanto miehekseen. Ei voi välttyä siltä vaikutelmalta, että Tuomo oli Timoteuksen nuorempi veli, vaikka sitä ei voitanekaan todistaa, koska Timo oli ostanut talonsa eikä perinyt sitä. Vaikka Tuomoa ei ole erikseen haettu kirjoista, hänet on kuin sivusilmin nähty Timon talon ratsumiehenä mm. vuosina 1665 ja 1670-75. Kun Tuomo oli syntynyt 1627, oli hänet hyväksytty armeijan palvelukseen vielä 50-vuotiaana.

Paimion vanhimmista rippikirjoista näkyvät Tuomon ja Marketan lapsina Matti, s. 1665, Mikko, s. 1670, ja Kerttu, s. 1675 (rippikirjan eräs merkintä). Kertun kuolinpäivän yhteydessä hänelle merkitty ikä kuitenkin edellyttäisi syntymävuotta 1667. Siililän Tuomolassa oli 1600-luvun lopulla ratsumiehenä Juha Tuomonpoika, joka ehkä myös kuului tähän lapsisarjaan.

Matti Tuomonpojasta tuli ratsumies isänsä jälkeen. Kun kastekirjasta näkyy, että Kerttu Tuomontytär oli ollut sekä Juhan että Matin lapsen kummi, se vahvistaa olettamusta, että Juha kuului Tuomo Simonpojan lapsiparveen.

Tuomo ja Marketta eivät osanneet lukea, mutta heidän lapsensa kyllä.

Vaimonsa Marketan kuoltua v. 1691 Tuomo jo 65 täyttäneenä solmi uuden avioliiton Siililästä kotoisin olleen leskivaimon Anna Erkintyttären kanssa. Heille jopa syntyi tytärkin, joka kuitenkin menehtyi jo lapsena. Tuomo kuoli Maskola-nimisessä torpassaan Siililässä 1697. Hän oli Tammiston ensimmäisen sukuumme kuuluneen isännän Pekka Matinpojan ikätoveri.

VII 64/61 Krister Heikinpoika ja VII 64/62 Kerttu Tuomontytär

Tässä etenemme jälleen naisenpuolta.

Aloitamme Anttilan talon aikaisemmista vaiheista. Vuoden 1674 henkikirjassa mainitaan, että esi-isä Pentti Tuomonpojan (VIII 128/101) omistamaan Penttilän taloon oli otettu Valpuri-tyttärelle kotivävyksi eräs Antti Matinpoika. Nuoret halusivat itsenäistyä. Samassa kylässä tuli uudelleen autioksi aikaisemminkin autiona ollut talo. Sen silloisella haltijalla Kreu Jaakonpojalla olivat verot rästinä ja henkikirjaan tehdyn merkinnän mukaan hän kierteli perheineen ympäri kyliä ja kerjäsi. Kreu oli siis joutunut jättämään talon, ja vuodesta 1675 sitä ryhtyivät viljelemään Antti Matinpoika ja Valpuri Tuomontytär (joka siis kuuluu sukuumme esi-isä Pentti Tuomonpojan tyttärenä). Uusi isäntäväki tuli ilmeisesti toimeen talonsa tuotolla. Talo jopa sai uuden isäntänsä mukaan Anttilan nimen.

Anttilan isäntäväellä oli vain yksi lapsi, tytär Liisa, jonka avioitumista ajatellen Anttilaan otettiin v. 1690 rengiksi ja kotivävynkokelaaksi ja myöhemmin vävyksi Krister Heikinpoika. Tämän kotitalo ei ole käynyt selville.

Tammiston isännän Jaakko Pekanpojan yhteydessä on jo mainittu v. 1695 alkaneista 1600-luvun lopun ankarista kato- ja tautivuosista. Ilmeisesti lavantaudiksi katsottava kerjäläisten levittämä kulkutauti, jonka ankaruutta katovuosien puutteellinen ravinto lisäsi, vei emäntä Valpurin ja hänen tyttärensä Liisan hengen samana toukokuun päivänä 1697, äidin 47 ja tyttären 28 vuoden ikäisenä. Isäntä Antti Matinpoika kuoli kolmea viikkoa myöhemmin.

Krister sai itselleen Anttilan talon kruunun-lampuodinoikeudet, vaikka aviosta ei ollut jäänyt lapsia. Kun taloa ei käynyt pitäminen ilman emäntää, Krister vihittiin jo 2.11.1697 avioon Siililästä kotoisin olleen Kerttu Tuomontyttären kanssa.

Puolisoille syntyi 1600-luvun viimeisenä päivänä poika, jolle annettiin seuraavana päivänä pidetyissä ristiäisissä nimeksi Heikki. Kummeista ei saata päätellä, mistä isä Krister oli lähtöisin.

Krister oli halunnut kohentaa tulojaan ryhtymällä Kaarle XI:n ruotujakolaitosta toteutettaessa Kruuvaisten talojen muodostaman ruodun sotilaaksi. Valtakunnassa oli kauan vallinnut rauha, joten sodan uhkaa ei kaiketi ajateltu. Mutta nuoren Kaarle XII:n kuninkaaksi tulo v. 1697 sai naapurivallat hyökkäämään Ruotsia vastaan. Kristerkin joutui sotaan ilmeisesti jo v. 1700 siitä päätellen, että vuoden 1701 henkikirjaan on merkitty "fördelningssoldatens hustru Gertrud" (ruotusotilaanvaimo Kerttu).

 Kristerillä oli huono onni, sillä jo vuoden 1705 henkikirjassa mainitaan Anttilan haltijana leskivaimo Kerttu. Aluksi, Kristerin lähdettyä, Kertulla oli apunaan renki, mutta vuodesta 1705 alkaen Kerttu ei katsonut voivansa pitää edes palvelijatarta, vaan hän jättäytyi pienen poikansa kanssa kaksin taloon. Antoivatko naapurit hänelle talkooapua talon hoidossa vai miten hän kykeni selviytymään talon tiluksien viljelemisestä, eivät mitkään asiakirjat kerro, mutta toimeen oli tultava ja myös tultiin, koska Heikki ja hänen äitinsä olivat isonvihan päättyessä hengissä. Ensimmäisiin Uudenkaupungin rauhan jälkeisiin kirjoihin merkittiin vast'ikään täysi-ikäiseksi tullut Heikki isännäksi. Kerttuakaan eivät isonvihan koettelemukset olleet murtaneet, sillä hän, kuten vanhempansakin, eli vanhaksi. Hän kuoli vuoden 1745 ilmoituksen mukaan 78:nnella ikävuodellaan. Silloin oli hänen poikansa jo ehtinyt kuolla, pojan leski lapsineen muuttaa pois Anttilasta ja talo joutua vieraisiin käsiin.

Aikaisemmin on jo mainittu, että Anttilassa oli vuodesta 1691 alkaen, siis jo Antti Matinpojan ajoista, vuokralaisena asunut aina vuoteen 1711 saakka räätäli Kreu eli Grels Simonpoika. Hänestä tuli Kruuvaisten Penttilän vävy sekä Kruuvaisten Jaakkolan isäntä ja siten eräs sukumme esi-isistä.

Heikki Kristerinpoika Anttila avioitui Piikkiön Hiirlän yksinäistalon tyttären Liisa Matintyttären kanssa. Tässä siis on välillä kerrottava se vähä, mitä tiedetään Liisan vanhemmista.

VII 64/59 Matti Eskonpoika ja VII 64/60 Maria

Nämä olivat Liisan vanhemmat. Äidiltä tosin puuttuu isännimi, ja Liisan kotipaikkakin saatiin selville vain sillä perusteella, että Hiirlää pitänyt Liisan veli oli kahdesti kutsuttu Anttilaan Liisan lasten kummiksi.

Liisan isä Matti Eskonpoika oli nuorempana ollut sotilas. Tämä mainitaan Piikkiön henkikirjassa samassa yhteydessä, jossa Matti merkittiin ensi kerran v. 1699 Hiirlän yksinäisen kruununtalon haltijaksi. Matti oli edellisenä vuonna ostanut talon sen aikaisemman haltijan leskeksi jääneeltä emännältä. Matti lienee tällöin ollut jo liian vanha sotapalvelukseen. Ainakaan hän ei joutunut Kaarle XII:n sotiin, vaan Matti luovutti jo v. 1712 talon pojalleen Heikille ja asettui vaimoineen talon syytinkiläiseksi. Matti ja Maria mainitaan vielä vuoden 1722 henkikirjassa, muttei enää v. 1724 aloitetussa Piikkiön rippikirjassa. He kuolivat siis v. 1723.

Mainittakoon välillä, ettei talo ole enää saman suvun hallussa. Hiirlä on nykyään Toivonlinna-niminen adventistien ylläpitämä Tanskan Skodsborgin mallinen parantola. Hiirlän eli Toivonlinnan sijainti Piikkiönlahden rannalla on erittäin luonnonkaunis. Vietin siellä kesällä 1934 perheineni kuukauden päivät tietämättä, että talo oli aikoinaan ollut oman sukuni käsissä.

Liisa Matintyttären nimi näkyy ensi kerran henkikirjassa v. 1713. Hän oli siis kaiketi syntynyt 1698 tai 1699. Vuonna 1713 hän asui veljensä luona Hiirlässä. Veli Heikki oli kihlakunnanoikeuden lautamies.

Liisan sukujuurten selvittäminen ei ole onnistunut tämän pidemmälle. Sotilasrullista tosin näkisi, minkä talon palkkaama sotilas Matti oli ollut, mutta siitä tiedosta tuskin olisi apua hänen vanhempiensa etsimisessä.

VI 32/31 Heikki Kristerinpoika ja VI 32/32 Liisa Matintytär

Heikki ja Liisa avioituivat nähtävästi v. 1725, jolloin ei enempää Piikkiöstä kuin Paimiostakaan ole tallella vihittyjen kirjaa. Kummankin lapsuus ja nuoruus kuluivat suuren Pohjansodan ja isonvihan luomissa raskaissa oloissa.

Heikin ja Liisan vanhin lapsi on selvinnyt vain henkikirjasta, sillä Paimion rippikirjatkin ovat 1730-50 väliseltä ajalta hävinneet ja muidenkin kirkollisten luetteloiden aloittaminen viivästyi isonvihan päätyttyä.

Perheen lapset - muut paitsi Juha kastekirjasta poimittuina - olivat Juha, s. 1726 tai 1727, Maria, myöhempi Anttilan emäntä ja eräs esiäideistämme, s. 11.2.1731, Valpuri, s. 1733, Antti, s. 1735, Liisa, s. 1737 ja Matti, s. 1740.

Kastekirjasta, jonka avulla Liisa Matintyttären suku löydettiin, ilmenee, että Liisa oli hyvin sukurakas. Paitsi veljeä ja kahta sisarta puolisoineen oli 11.2.1731 pidetyissä Maria-tyttären ristiäisissä läsnä myöskin ilmeisesti Liisan sukulaisiin luettava turkulainen porvari Johannes Wachter vaimoineen. Kastekirjaan on juhlavasti merkitty muiden sukulaisten kera kummeiksi "Mölleren på Kungens qvarn i St. Mårtens socken, borgaren från Åbo Joh: Wachter med h:o" eli suomeksi "Kuninkaan Marttilan pitäjässä olevan myllyn mylläri, porvari Johannes Wachter vaimoineen Turusta ". 

Heikki Kristerinpojan isä oli kuollut suuressa Pohjansodassa Heikin ollessa vasta nelivuotias. Heikinkin elämänkaari jäi lyhyeksi, sillä hän kuoli elokuussa 1739 vajaasti 40-vuotiaana. Hänen nuorin poikansa Matti ei ollut ehtinyt syntyäkään. Heikin äiti Kerttukin oli silloin vielä elossa.

Leskeksi joutuneen Liisan huollettavaksi jäi kuusi lasta, joista vanhinkaan poika ei ollut kuin 12-13-vuotias. Saattaa hyvin käsittää, ettei Liisa nähnyt minkäänlaista mahdollisuutta elää lapsineen Anttilassa palkkatyöväen varassa, vaikka toisaalta ihmetyttää, miten Liisa saattoi muullakaan tavoin tulla toimeen oman työnsä ja sen vähäisen hinnan varassa, minkä kruununtalokkaan oikeuksista saattoi saada myymällä. Liisa myi talonsa miehensä kuoleman jälkeisenä vuonna ja muutti pois Paimiosta luultavasti kotipitäjäänsä Piikkiöön.     

VI 32/29 Antti Yrjönpoika ja VI 32/30 Liisa Matintytär

Anttilan kruununtalonpojan oikeuksien seuraavat haltijat, v. 1701 syntynyt Antti Yrjönpoika ja hänen vuotta nuorempi vaimonsa Liisa Matintytär, saapuivat v. 1741 jostakin lähipitäjästä, arvatenkin Piikkiöstä. He olivat ehkä edellisen Anttilan talon haltijan Liisa-lesken omaisia, koska he ottivat kasvattilapsekseen Liisan tyttären, yhdeksänvuotiaan Marian.

On turhaan etsitty paikkaa, missä Antti ja Liisa olisivat eläneet ennen muuttoaan Anttilaan. Paimion rippikirjat eivät ole säilyneet tältä ajalta. Pikkuvihan venäläismiehityksen vuoksi olisi turhaa etsiä maaherranarkistosta immissiokirjan taltiota. Paimiossa syntyneille lapsille haettiin kummit Paimiosta, joten vieraspaikkakuntalaista sukua ei siihen tehtävään vastoin tavallisuutta kutsuttu.

Paitsi Juha-nimistä 1734 (epäselvä loppunumero voi olla myös 7) syntynyttä poikaa, joka vanhempain mukana muutti Paimioon, syntyi heille Paimiossa v. 1742 tytär Helena ja v. 1745 tytär Anna.

Että kirkkoherrakin oli käsittänyt ensimmäisessä kappaleessa mainitun Marian kasvatiksi, näkyy siitä, että Maria vanhimpana lapsena seuraa rippikirjassa kasvatusvanhempiaan ennen Juhaa, Helenaa ja Annaa. Tässä kirjoittajan sananvalinta ei liene paras mahdollinen. 

Antti kuoli 61-vuotiaana v. 1762 ja Liisa 7.1.1771. Tähän rajoittuvat Antista ja Liisasta löytyneet tiedot.

V 16/15 Juha Antinpoika Anttila ja V 16/16 Maria Heikintytär

Maria syntyi ja kasvoi Anttilassa sekä eli ja kuoli Anttilan emäntänä. Hän oli nimittäin edellisten omistajien Anttilan isännyyden myötä ottama kasvattitytär.

Nähtävästi mitkään romanttiset syyt eivät johtaneet kasvattisisaruksia keskinäiseen avioliittoon, koska Maria oli vihittäessä jo 30- ja Juhakin 27-vuotias. Kun Juhan mainitaan kuollessaan v. 1797 olleen 62 vuoden ikäinen, saadaan siitä hänen syntymävuodekseen 1734 tai 1735, joten rippikirjan syntymävuosi on ilmeisesti luettava 1734 eikä 1737. - Juha oli Tammiston Simo Simonpojan aikalainen.

Juhalle ja Marialle syntyi aviossaan pelkkiä tyttäriä: Valpuri, s. 1762, josta tuli Jaakkolan emäntä, Maria, s. 1765, Anna, s. 1768 ja Pirkko, s. 1771.

Seuraavassa sukupolvessa yhtyivät avioliiton kautta Kruuvaisten Jaakkolan ja Anttilan haarat, kun Jaakkolan nuori isäntä haki vaimonsa naapuritalosta Anttilasta.

IV 8/7 Mikko Jaakonpoika Jaakkola ja IV 8/8 Valpuri Juhantytär Anttila

Mikko oli kahdesti aviossa. Ensimmäinen vaimo Brita Martintytär oli syntynyt v. 1733 Paimion Immoisten ratsutilan tyttärenä. Tämä oli avioituessaan Mikon kanssa lapseton leski. Hänen ensimmäinen miehensä oli vuodet 1755-73 Kruuvaisten Penttilän silloinen omistaja, lapsettomana kuollut Heikki Heikinpoika. Mikko Jaakonpoika nai Britan v. 1774. Brita kuoli v. 1782 saamatta tästäkään avioliitosta lasta.

Mikko Jaakonpojan toinen vaimo Valpuri oli miestään 15 vuotta nuorempi. Aviopari ehti saada kahdeksan lasta: Johannes, Jaakkolan seuraava isäntä, s. 1784, Brita, s. 1785, Anna, joka on sukumme esiäiti ja Kaarlo Lindrothin isoäiti, s. 1787, Maria, s. 1789, Jaakko, s. 1791, Antti, s. 1796 ja Maria, s. 1798. [Oletettavasti vanhempi Maria oli ehtinyt menehtyä.]

Jaakko-isän elinikä jäi lyhyeksi. Hän kuoli jo 62:nnella ikävuodellaan nuorimpien lasten ollessa vielä alaikäisiä. Valpuri-äidin leskeyskausi kesti yli 30 vuotta.

__________________________

 

Tähän päättyivät Kaarlo Lindrothin esivanhempaintauluja täydentävät tiedot. Kerätessäni ne muistiinpanoistani huomaan laiminlyöneeni kokemattomuuttani monien sellaisten seikkojen muistiin merkitsemisen, jopa tarkastamisen, jotka olisivat voineet täydentää myöskin henkilöjen eikä yksin ajankuvaa, mihin viimeksi mainittuun en ole liikaa laajuutta välttääkseni paljon puuttunut. Paitsi tuomiokirjaa olisi ollut tarkastettava mm. sakkoluettelot ja ketkä kulloinkin olivat toimineet kihlakunnanoikeuden lautamiehinä. Mitä ajankuvaan tulee, olen viitannut professori Jutikkalan Suomen talonpojan historiaan. Vieläkin paremman taustan sukuhistorialleni antanee Paimion pitäjän historia, kun se joskus tulevaisuudessa nykyaikaisten prinsiippien mukaan kirjoitetaan. Piikkiön pitäjän historia on olemassa, mutta se ei ole ammatti-ihmisen kirjoittama ja se vaikuttaa vanhentuneelta, jotapaitsi sitä tuskin on enää saatavissa.

Lisäys: Ennen kuin tämä teksti ehdittiin monistaa, kerrottiin sanomalehdissä, että Paimion pitäjän historiaa on ryhdytty kirjoittamaan. Tämä historia ilmeisesti on antava hyvän kuvan niistä olosuhteista, jotka vallitsivat esivanhempiemme eläessä, joten sen hankkiminen tämän sukuhistorian taustaksi on suositeltavaa.