A.  Penttilän-Jaakkolan haara

Taulut 1, 6 ja 7.

Penttilän-Jaakkolan haaran alku näkyy taulusta 7.

XIII 4096/3201 Niilo

on varhaisimmin eläneen nimeltä tunnetun Juliana Lindrothin ja samalla oman esi-isämme ristinimi. Enempää hänestä ei tiedetäkään, paitsi että hänen on siitä päätellen, että hänen Matti-niminen pojanpoikansa oli Kruuvaisten kylän myöhemmin Penttiläksi nimitetyn talon isäntänä vuoden 1557 verokirjassa, täytynyt syntyä viimeistään 1490-luvun alussa. Hän on siis ollut - saadaksemme hänelle historiallista taustaa - Amerikan löytäjän Kolumbuksen ja uskonnollisen reformaattorin Martti Lutherin aikalainen. Saamme myös pitää mitä todennäköisimpänä, että hän oli viljellyt aikoinaan samaa Kruuvaisten taloa, joka vuoden 1540 verokirjassa oli merkitty Filip Niilonpojan nimiin. Niilo oli tietenkin uskonnoltaan roomalaiskatolinen, kuten kaiketi myös hänen poikansa Filip Niilonpoika oli, sillä Paimiosta tiedetään, että sen väestö asettui vastahankaan luterilaiseen oppiin nähden. Vielä 1500-luvun loppupuolella se yritti karkottaa pappinsa, joka oli muuttanut totuttuja kirkonmenoja uuden puhdistetun opin mukaisiksi.

XII 2048/166 Filip Niilonpoika

Filipin pitämä talo sai Penttilän nimen vasta 1600-luvulla emmekä tiedä, miksi naapurit kutsuivat sitä tätä aikaisemmin. Paimion käsittäviä varhaisia verokirjoja on hävinnyt siksi paljon, ettei 1500-luvulta voida määritellä, minä vuonna mikin isännänvaihdos on tapahtunut. Siksi ei ole pyritty tarkastamaan edes kaikkia säilyneitä verokirjoja, vaan on tyydytty suunnilleen toteamaan, mihin aikoihin Filipin poika Matti, pojanpoika Heikki jne. pitivät taloa. Kun näistä 1500-luvun isännistä en tunne enempää kuin mitä esivanhempaintauluihin on merkitty (tosin eräänlainen laiminlyönti on, ettei ole tarkastettu, oliko heistä kukaan kihlakunnanoikeuden lautamiehenä tai saanut sakkoa), siirrytään suoraan  herraan nimeltään

VIII 128/101 Pentti Tuomonpoika

Hän oli siksi merkittävä henkilö, että talo sai Penttilä-nimen hänen mukaansa. Hän oli kihlakunnanoikeuden lautamiehenä vanhuudenvuosiinsa saakka. Veroluettelot ovat jo 1600-luvulta siksi hyvin säilyneet, että tiedämme hänen olleen vuoden 1631 veroluettelon mukaan ensi vuottaan Penttilän isäntänä. Hän ei siis ole voinut olla syntynyt myöhemmin kuin 1610. Hän oli elossa varmasti vielä 1684, koska hän oli mukana saman vuoden talvikäräjillä ja niiden päättyessä itse pyysi ikänsä vuoksi eroa lautamiehen toimesta.

Pentillä oli jo, kun Paimion ensimmäinen henkikirja tehtiin v. 1634, vaimo nimeltä Agnes Eskontytär. Tämä oli elossa vielä 1639, mutta henkikirjat ovat sen jälkeisiltä vuosilta hävinneet aina vuoteen 1643 asti. Silloin Agnesta ei enää mainita. Vuoden 1645 henkikirjassa Pentin vaimona on "Dorde", mikä 1667 rippikirjan mukaan tarkoittaa Dorotea Simontytärtä. Avioliitto oli siis solmittu viimeistään 1644 ja Agnes oli siten saattanut kuolla minä hyvänsä vuosista 1640-43, jopa 1644. Kun ei ehdottoman varmasti tunneta, minä vuonna Pentin poika Pekka, Penttilän seuraava isäntä, oli syntynyt, ei ole varmaa, kumpi oli hänen äitinsä, Agnes vai Dorotea (Pekan syntymävuoden voi lukea 1640 tai 1646).

Pentin lapsista mainitaan vuoden 1660 henkikirjassa tytär Hebla, sen jälkeen Pekka (synt. 1640 tai 46), josta tuli Penttilän seuraava isäntä, Matti, joka eli Kruuvaisissa ja näkyy saaneen suuren perheen (oliko hän ehkä Penttilän puolesta ratsumiehenä?), Valpuri, synt. 1650, Antti Matinpojan, Kruuvaisten Anttilan isännän vaimo (heistä tulee myöhemmin puhe VII 64/61 Krister Heikinpojan yhteydessä) sekä tyttäret Sofia ja Matleena. Jos Pekan syntymävuosi on 1640, hän on ilmeisesti Agnes Eskontyttären poika.

Pentin vaimosta Dorotea Simontyttärestä on Paimion kuolleidenkirjaan merkitty, että hän kuoli 8.7.1684 noin 80-vuotiaana. Pentin, joka ilmeisesti eli vaimonsa jälkeen, kuolinpäivän merkintä ei ole osunut silmiini. Pentin on laskettava eläneen vielä 1686, koska poika Pekka on vasta v. 1687 ensi kerran merkitty Penttilän omistajaksi henkikirjaan.

Vuodelta 1656 on merkintä, että Penttilä oli puoli ratsutilaa, joten sen oli silloin varustettava jonkun muun talon kanssa ratsumies armeijaan.

VII 64/51 Pekka Pentinpoika ja VII 64/52 Liisa Antintytär

olivat Penttilän seuraava omistajapari. Pekka tuli lautamieheksi isänsä jälkeen 1684, joten häntä on jo silloin pidetty Penttilän tosiasiallisena isäntänä, vaikka talo olikin vielä pari vuotta eteenpäin isän nimissä. Pekka oli ensiaviossa Liisa Matintyttären kanssa jo 1667. Sen todistaa seuraavan vuoden henkikirja mainitessaan Liisan Pekan vaimoksi.

Pekka mahtoi olla toimekas maanviljelijä, koska hän 1600-luvun lopulla otti autiona olleen Kruuvaisten Jaakkolan yhdysviljelykseen Penttilän kanssa. Jaakkola oli kautta 1600-luvun ollut tavan takaa ja enimmäkseen autiona. Viimeksi ennen Pekkaa siihen oli asettunut viljelijä v. 1688 kadotakseen kirjoista taas seuraavana vuonna.

Pekka oli kahdesti naimisissa, toisen kerran Liisa Antintyttären kanssa. Koska edellinen Liisa kuoli ja toinen tuli taloon, ei ole selvinnyt. 

Syntyneiden, vihittyjen ja kuolleiden luetteloita on pidetty Paimiossa säännöllisesti 1690 alkaen (eräistä kuolleidenkirjan merkinnöistä näkyy, että kirkkoherralla oli ollut jo aikaisemminkin omia epävirallisia muistiinmerkintöjään). Aikaisin Pekan lapsista, joka tiedetään, oli syntynyt 1674, joten heitä on saattanut syntyä ja kuolla sitä ennen useitakin. Vuodelta 1695 on maininta, että tammikuussa kuoli nuori ratsumies Heikki Pekanpoika 21 vuoden ja tytär Maria 17 vuoden 10 kuukauden iässä ilmeisesti johonkin kulkutautiin. Nuori ratsumies oli kaiketi tehnyt sotapalvelusta Penttilän, rusthollin, puolesta.

Pekka Pentinpojan lapsista mainittakoon edelleen, että 1687 syntyi Linturien esiäiti VI 32/28 Valpuri, Kruuvaisten Jaakkolan tuleva emäntä ja Jaakkolan suvunhaaran alkaja, v. 1694 Agneeta, Kruuvaisten Marttilan emäntä, ja v. 1699 Heikki Pekanpoika, Penttilän seuraava isäntä. Aikuisiksi kasvaneita lapsia oli lisäksi Brita, s. 1690, Liisa, s. 1695, Juha, s. 1701 ja Maria, s. 1704. Siitä ei ole saatu selvyyttä, millä kohdin eri äitien välinen raja on, mutta lapsiparven syntymävuosien ryhmittyminen johtaa siihen otaksumaan, että esiäiti Valpuri kuului v. 1687 syntyneenä toisen avioliiton lapsiin. Kun kummankaan emännän kotitaloa ei tunneta, epävarmuus on vähämerkityksellinen. Esivanhempaintauluun kakkosvaimo on hyväksytty sukumme todennäköiseksi esiäidiksi.

Pekka Pentinpoika kuoli isonvihan vuosina siitä päätellen, että oltuaan vielä v. 1713 henkikirjassa hänen nimeään ei ole enää Uudenkaupungin rauhan jälkeisessä henkikirjassa. Myös Pekan kakkosvaimon kuolinvuosi on jäänyt tuntemattomaksi.

Penttilä joutui 1700-luvulla vieraan suvun haltuun. Linturien esivanhempainlinja siirtyi Penttilästä Valpuri Pekantyttären mukana Kruuvaisten Jaakkolan taloon, kuten seuraavassa näemme.

VI 32/25 Kreu (Grels) Simonpoika ja VI 32/26 Valpuri Pekantytär

Vuoden 1691 henkikirjassa mainitaan ensi kerran Kruuvaisten Anttilan talossa vuokralaisena asuva räätäli Kreu Simonpoika. Tämän vanhempia ja kotikylää asiakirjat eivät paljasta. Henkikirjan mukaan Kreu oli jollain tapaa rampa; hänet oli lapsena päästetty putoamaan. Eräs henkikirjoittaja merkitsi sen tiedon henkikirjaan Kreun raajarikkoisuuden selitykseksi.

Ammattinsa taitavaa käsityöläistä pidettiin aikaisempina vuosisatoina hyvinkin isäntämiehen arvoisena. Niin ilmeneekin vuoden 1712 henkikirjasta, että Kreu oli siirtynyt Anttilasta Penttilään Valpuri-tyttären aviomieheksi ja samalla Penttilän kotivävyksi. Koska vuoden 1711 henkikirja on hävinnyt eikä kirkollisia luetteloita pidetty Paimiossa vuoden 1705 jälkeen, avio on voitu solmia aikaisemminkin. Ensimmäinen lapsi, poika Jaakko, syntyi puolisoille v. 1712.

Avioliiton alkupää osui isonvihan aattoon. Sodan jälkeen on vuoden 1724 henkikirjassa Kreun nimen jälkeen merkintä "bräcklig" (heikkokuntoinen). Se kai tarkoitti ensi sijassa sitä, että Kreu oli rampana halunnut vapautua henkiveron maksamisesta. Seuraavan eli vuoden 1725 henkikirjassa Kreu ja Valpuri on merkitty Penttilän kanssa siihen saakka yhdysviljelyksessä olleen Jaakkolan talon isäntäväeksi. Pekka Pentinpojan lasten kesken oli 1724 ilmeisesti sovittu Pekka-vainajan jäämistön jaosta siten, että Valpuri-tytär sai osakseen Jaakkolan kruununtalon hallintaoikeuden. Kreun nimen eteen henkikirjuri ei enää merkinnyt räätälinammattia.

Puolisoilla oli ainakin kolme lasta, jo mainittu v. 1712 syntynyt Jaakko, josta tuli seuraava Jaakkolan isäntä, Yrjö-niminen poika, joka eli monilapsisen perheen päänä Jaakkolan maalla olleessa torpan tapaisessa sekä v. 1735 naimattomana kuollut tytär Maria.

Jo ennen kuin Kreu oli sivuuttanut 50 elinvuotensa, hänestä oli henkikirjassa vahvasanainen merkintä "gammal och bräcklig", mutta liioittelu oli henkiverosta pääsemiseksi ilmeinen, koska Kreu eli yli 70-vuotiaaksi. Hän kuoli 2.1.1745 74:nnellä ikävuodellaan. Valpuri oli sitkeähenkisempi, sillä hän oli kuollessaan v. 1776 jo 97-vuotias. Kuolleidenkirjan mukaan hän olisi ollut vasta 92-vuotias, mutta rippikirjaan luottaen hän olikin viittä vuotta vanhempi.

Kun Kreu Simonpoikaa seuraavat Jaakkolan isäntäväkenä V 16/13 Jaakko Kreunpoika ja V 16/14 Liisa Sipintytär, liittyy tällä kohtaa sukuun Silkkilän-Kerkolan suvunhaara, joten, ennen kuin jatkamme Jaakkolan linjaa eteenpäin, katsastetaan Silkkilän-Kerkolan haarassa olevat esivanhemmat.