Sukupolvenvaihdos Brusaksessa

Säilyneen kauppakirjan ja samaan tilaisuuteen laaditun perinnönjaon toimituskirjan mukaan voidaan päätellä monenmoista.

12.2.1859 päivätyllä kauppakirjalla sekä sen pohjalta laaditulla osituskirjalla Johan ja Maria Kyrklund myivät ja luovuttivat omistamansa Brusaksen verotalon kaikkine maineen, rakennuksineen, karjoineen, irtaimistoineen, taloustavaroineen, ajokaluineen jne. tuhannenkahdeksansadan (1 800) hopearuplan hinnasta heidän vanhimmalle pojalleen Johan Fredrik Kyrklundille ja hänen vaimolleen Adelaide Maria Borgströmille.

Asiaa kirkastaa, jos nykyaikaistamme kauppasummaa. Se muuttuukin koko lailla selvemmäksi, jos puhumme 120 000 markasta. Toinen asia taas on, liikuteltiinko tällaista raha­summaa muualla kuin paperilla. Eipä kai; vaikka Fredrik oli jo vuosia ollut taloudellisesti toimelias, tuskin hänelle oli ehtinyt kerääntyä aivan tuon kokoista omaisuutta.

Kauppakirja ja samaan aikaan sen kanssa laadittu ns. perinnönjaon toimituskirja ovat kirjoitetut hyvissä ajoin ennen varsinaista kauppaa. Sen huomaa siitä, että asiakirjoista on jätetty päiväys avoimeksi, myöhemmin lisättäväksi. Kun siis puhtaaksikirjoittaja, johon oletettavasti Fredrik oli valinnut ehkä pitkän aikaa haettuaan kirjoitusjäljestä päätellen erään maan parhaista, oli saanut tehtävän suorittaakseen, hänelle ei vielä pystytty ilmoittamaan kaupantekopäivää.

Perinnönjakopöytäkirja on päällisin puolin niin samanlainen kuin kauppakirjakin, että talosta nyt ulos maksettavat veljet Carl Gustaf ja Henrik Edvard ilmaisivat tyytyväisyytensä asiaan, johon heillä ei ollut osaa eikä arpaa, Fredrikin talonkauppaan. Fredrik taas innoissaan ja malttamattomana kirjoitti perinnönjakopöytäkirjan loppuun hänen ja hänen vaimonsa olevan tyytyväiset edellä olevaan kauppaan!

Ositusasiakirja kertoo ensinnä kauppakirjan ytimen, Brusaksen siirtymisen 1 800 ruplalla Fredrikin ja hänen vaimonsa nimiin. Tuon jälkeen uusi omistajapari velvoitettiin evästämään maailmalle talon muut pojat, Fredrikin veljet Carl Gustavin ja Henrik Edvardin, kumpikin kuudellasadalla (600) ruplalla. Koska vanhan perintölain mukaan tyttärien perintöosa oli puolet siitä, minkä pojat saivat, noudatettiin sitä. Pehrsiin emännäksi tai ainakin sen kandidaatiksi siirtynyt Ulrika Sofia Otto-miehineen sai kolmesataa (300) ruplaa, samoin Fredrikin hiljattain edesmenneen sisaren Maria Gustavan leski ratsutilallinen Edvard Lindqvist.

Taloon jäi kaiken lisäksi vielä käteistä kuusisataa ruplaa Fredrikin ensi tarpeisiin. Kun mainitsen summan vastanneen suunnilleen 40 000 nykymarkkaa, ovat sisarustenkin saamat rahamäärät selvästi tajuttavat. Kaupan yhteydessä liikuteltiin enemmän tai vähemmän reaalisesti 4 200 hopearuplaa eli 275 000 tämän päivän markkaa. Lisänä rokassa, tosin melko lievänä mausteena, olivat kaupanteko- ja lainhuutokulut. Oudolta tuntuu, että kaupan yhteydessä ei puhuttu mitään mahdollisista Johanin myöntämistä lainoista. En oikein jaksa uskoa, että niitä ei juuri tuona ajankohtana olisi ollut. Toisaalta pikkuasiat ovat aina jääneet suurten jalkoihin.

Fredrik siis oli tilaisuuden "kunkku". Hänen melko sujuvalinjainen käsialansa, joka ehti vuotten mittaan vielä tästäkin parantua, hallitsee asiakirjojen niitä kohtia, joissa asianomaisten ja heidän nimikirjoitustensa todistajien nimet ovat. Noissa jälkimmäisissä ihmetyttää se, että kauppa- ja osituskirjoissa ovat eri todistajat. Nähtävästi niitä ei ole sittenkään tehty samana päivänä, vaikka ne ovatkin päivätyt yhtäaikaisiksi. Edellisessähän ei paikalla tarvittu, todistajia lukuun ottamatta, kuin talon omaa väkeä. Jälkimmäinen taas voitiin hoitaa vasta Carl Gustav- ja Henrik Edvard-poikien läsnä ollessa. He tuskin asuivat enää tuolloin Brusaksessa.

Talonpidosta luopuvan emännän, oman äitinsä nimen, Fredrik kirjoitti toiseen paperiin Marjaksi, toiseen taas Mariaksi. Saanen siis anteeksi erehdyttyäni varmaan useastikin tuon ainakin Malmilla viime vuosisadalla yleisimmän tytönnimen kirjoittamisessa.

Fredrikin Adelaide-puoliso ei pitkäaikaisesta kirjoitusharjoituksesta huolimatta - voin vaikka vannoa! - oikein tahtonut onnistua Kyrklundinsa vääntämisessä ymmärrettävään muotoon paperille. Kauppakirjan todistajiksi oli hankittu Johan Lindqvist - tuolloin Starensilla oli tuon niminen renki - ja Otto Etholin, joista jälkimmäinen tarvitsi apua nimensä + -symbolin määrittämisessä.

Talosta ulos maksettujen veljesten teksteissä ei ole ajan tason huomioonottaen mitään vikaa. Vanhempi, Carl Gustav, oli aktiivimpi ja hoiti kummankin puolesta kirjallisen kuittaus- ja tyytyväisyydenosoitusseremonian. Tytöiltähän, joista tosin vain toinen oli enää elossa, ei yleensä kysytty heidän mielipiteitään.

Perintöasiakirjan allekirjoittajien identiteetin todistivat Carl Gustaf Åvall ja J. A. Rosenberg.