Johan Fredrik
syntyi pari vuotta sisarensa jälkeen, kesäkuun kolmantena vuonna 1828. Koska hänestä aikanaan tuli Brusaksen uusi isäntä, tarinamme seuraava sankari, en kerro hänestä toistaiseksi tämän enempää.
Maria Gustava
ilmestyi kylmään maailmaan tammikuun iduksena 1831. Hänkään ei miehelään mennessään muuttanut kovin kauas kotitalostaan. Maria tuli parikymmenkesäisenä tyttömorsiamena Starensin ratsutilalle luultavasti ensin vain miniäksi, mutta ennen aikaista kuolemaansa hän ehti saada vyöllensä emännänkin avaimet. 22.6.1830 syntyneen malmilaisen ratsutilallisen Edvard Lindqvistin kanssa Maria sai kaksi lasta, Carl Edvardin 8.9.1852 ja Amanda Gustavan 18.8.1854. Jälkimmäinen ei kestänyt pahaa maailmaa vuottakaan. Sen sijaan Carlin jälkeläisiä asunee mahdollisesti esiäidistään Mariasta ja hänen suvustaan tietämättä keskuudessamme.
Syystä tai toisesta – menehtyminen lapsivuoteeseen lienee todennäköisin - Marian elinpäivät jäivät vähäisiksi. Jo vuonna 1859 Starens oli emännättä.
Carl Gustav
Hän oli näkyvä osa Malmin 1800-luvun ja alun seuraavankin elämää. Carl Gustav tunnettiin sekä kunnantalon, josta myöhemmin tehtiin nyt jo purettu kirkko, vahtimestarina että nuhteettoman lapsiparven kasvattajana, ennen muuta tyttärien, jotka aikanaan olivat hyvinkin arvostettuja henkilöitä malmilaisten keskuudessa.
Carl syntyi 31.8.1833. Tehdessään maataloustöitä Strömsin tilalla hänelle tarjoutui tilaisuus päästä teoreettisestikin perehtymään tuon ammattikunnan tehtäviin Erkkylän kartanoon Hausjärven pitäjässä. Siellä toimi pehtoorina Carl Johan Olsson, jonka vaimon Antoinetta Borgströmin sisar Adelaide oli Carl Kyrklundin veljen Fredrikin puoliso. Olsson, jonka poika Richard aikanaan tutustui enemmältikin Kyrklundien sukuun, otti Carlin ja saman tien vaimonsa nuoremman veljen Karl Richard Borgströmin maatalousoppilaiksi kartanoon 8.3.1857 - 6.4.1858 väliseksi ajaksi.
Runsaan vuoden mittainen kurssi opetti Carlille suunnilleen sen, joka oli tuohon aikaan maataloudessa tarpeen. Varmasti oleskelu suomenkielisellä paikkakunnalla oli muutenkin siunaukseksi. Carl oppi välttävästi puhumaan suomea. Sen jonkinlainen taito oli tarpeen hänen myöhemmin pyrkiessään ja päästessäänkin kunnalliseen toimeen.
Palattuaan opin saaneena pehtoorina Malmille hän tajusi näkevänsä edessään unelmiensa prinsessan, itseään pari vuotta nuoremman Sofia Catharina Tengströmin. Tosin en ole varma, vaikka Carl ja Sofia olisivat olleet pitkäaikaisiakin työtovereita. Carlin ollessa ennen opintojaan renkinä Strömsin tilalla sinne tuli aikanaan myös Sofia piian askareiden pariin. Hän olikin siihen puutarhurintyttärenä omiaan. Olihan häneen kotonaan tarttunut useitakin kasvimaan hoitoon liittyneitä taidollisia ominaisuuksia.
Aviopari vihittiin 30.12.1861. Ensimmäisen lapsensa syntymän aikoihin Carl palasi Hausjärvelle ja hankki sieltä v. 1864 kahtia jakautuneen Brusilan, nykyisen Rusilan, tilan Hikiällä. Jostain syystä perhe ei viihtynyt paikkakunnalla, vaan myi tilansa ja muutti takaisin synnyinseudulleen.
Hausjärvellä kertyneen tiedollisen pääoman ja Brusaksesta saadun aineellisen perinnön turvin Carl hankki maanviljelystilan Oulunkylästä, Vantaanjoen silloin ylittäneen sillan pielestä. Tie kulki noilla kohdin nykyistä muutamia satoja metrejä pohjoisempana. Tilanhoito lie ollut Carlin päätoimi, kunnantalosta huolehtiminen hoitui huilatessa. Kaikkiin töihinsä Carl paneutui yhteiskunnan parhaaksi siitäkin päätellen, että häntä ajan myötä kutsuttiin jopa "inspektöriksi".
Carlilla oli toiveena päästä hänen mailtaan erotetulle tontille nousseen köyhäintalon johtajaksi v. 1888. Ehkä hänen onnekseen koitui jäädä toiseksi kunnallisvaltuutettujen äänestyksessä. Olen virallisesta tekstistä lukenut, että kyseinen Siltamäkeen rakennettu köyhäintalo, jonka nimi luonnollisesti aikaa myöten kaunistui, koitui alkuaikoina melkoiseksi riesaksi varsinkin johtajalleen.
Sofian ja Carlin lapset syntyivät seuraavassa järjestyksessä:
1. Carl Henrik 09.11.1863
2. Gustav Artur 02.07.1865
3. Sofia Konkordia 1869
4. Aurora Paulina 12.10.1873
5. Anna 21. 04.1874
6. Olga Joséfa 08.11.1875
7. Adelaide Karolina 18. 03.1878
Carl Henrik
kuoli jo parivuotiaana perheen toisen pojan syntymisen aikoihin.
Gustav Artur
oli hiljainen ja vaatimaton vanhapoikatyyppi, jonka veressä ei ollut tippaakaan talonpoikaista perintöä. Hän halusi opin tielle ja pääsikin sille. Hän muutti ehkä sisartensa kikatukseen tuskastuneena Ulrika-tätinsä luo Pehrsiin, jossa hän tietääkseni asui koko ikänsä. Äitini tunsi luonnollisesti Gustavin hyvin, muttei sen sijaan heidän keskeistään sukulaisuutta. Jopa äitini painotti Gustavista puhuttaessa, että hän ei nimestään huolimatta ollut brusaslaista sukua.
Gustavin karrieeria seuraamalla siinä ei näy pienintäkään jälkeä agraarisen kulttuurin perinnöstä: Helsingin maistraatin rekistraattori vuosina 1896–1909, samaisen talon aktuaari 1909–26 sekä kunnallisraatimies siitä eteenpäin.
Toisinaan vanhatpojatkin höperöityvät päästyään vissiin ikään. 50-vuotiaana Gustav talutti vihkipallille Alma Vilhelmina Bergströmin. Koska nuorikkokin eli ainakin aviollisessa mielessä elämänsä ehtoopuolta, liitto jäi lapsettomaksi. Toistensa seurasta Gustav ja Alma sen sijaan saivat nauttia melko pitkälle vanhuuteensa.
Sofia Konkordia
Koja avioitui melko kauas, Ikaalisiin saakka. Hän tuli olemaan Carl Kyrklundin suvunhaarasta ainoa, joka huolehti ihmisen perimmäisestä velvollisuudesta, suvun jatkamisesta. Hänen elämäntoverinsa siinä ja paljossa muussakin oli ikaalislainen Bruno Alarik Alfthan, joka oli syntynyt 1860. Aviopari sai kolme lasta, v. 1898 Ingridin, 1900 Leon ja 1906 Karinin. Leo hukkui 1919 Kyrönjärveen, Karin taas avioitui itseään pari vuotta nuoremman Robert Salon kanssa. Pariskunnan myöhemmistä vaiheista en ole tullut ottaneeksi selvää.
Ingrid-tätiin tutustuin hyvinkin läheisesti. Hän asui koko aikuisikänsä koulukaupungissani Turussa. Jotenkin äitini oli säilyttänyt yhteyden kaukaiseen sukulaiseensa, yhteyden, josta Turkuun muutettuamme syntyi perheidemme välinen tiivis ystävyys ja seuranpito. Ingridin aviopuoliso oli 1891 syntynyt Knud Hovila, aikaisempi Hunnelin. Hän toimi ensin Turun hovioikeuden oikeusneuvosmiehenä, myöhemmin pormestarina.
Innin ja Nuutin, lempinimiä käyttääkseni, lapset olivat v. 33 ja 36 syntyneet Marja ja Markku. Turun-vuosinamme he olivat sen verran minua nuorempia, että tutustumisemme jäi niin pintapuoliseksi, varsinkin kun välillä olin miesten töissä itärajalla, että intressissäni ei ole ollut seurata heidän vaiheitaan. Sen verran tosin olen kuullut, että Marja avioitui Seinäjoelle. Siellä hänelle syntyi kaksi tyttöä, esikoinen v. 1961 ja toinen paria vuotta myöhemmin. Markkukin ajautui pois Turusta: ainakin 1960-luvulla hänen työmaansa - laatua en tiedä - oli Tampereella.
Aurora Paulina
Lina, joksi Paulinaa kutsuivat hänen lähimpänsä, toimi koko lyhyen aikuisikänsä puhtaaksikirjoittajana. Ymmärtääkseni hän oli oikeuslaitoksen palveluksessa. Lina oli valokuvasta päätellen suurikokoinen, hiukan maskuliinisen näköinen nainen. Hän kuoli jo 28.8.1912.
Anna
muistutti ulkonaisesti Lina-sisartaan, mutta oli häntä huomattavasti hennompi ja hienopiirteisempi. Anna valmistui kansakoulunopettajaksi. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, Anna toimi koko virkakautensa ajan Malmin ruotsinkielisen kansakoulun opettajana. Hän ei kaiketi ehtinyt haukata palaakaan kruunun pitkän leivän kapeasta päästä kuollessaan 9.6.1937 juuri ennen eläkkeelle siirtymistään.
Olga Joséfa
Fefa oli pitkän sisarussarjan kaiketi äidillisin. Siksi hänen harteilleen jäikin kodinhoito. Tyttöjen vanhemmat saavuttivat korkean iän - perheen isä kuoli 27.7.1911 ja äiti 15.7.1921 -, joten huolenpitoa oli heistäkin. Äitini kertoman mukaan Fefa ei kuitenkaan tyytynyt pelkän huushollerskan asemaan, vaan hänkin teki Lina-sisarensa tavoin puhtaaksikirjoitus- ja muutakin kynäilyyn liittyvää työtä. Kirkonkirjoissa hänen ammatikseen onkin merkitty konttoristi.
Adelaide Karolina
-nimi osui aivan hiljakkoin silmiini erään muuttokirjan sivuilta. Siinä mainittiin Olga Kyrklundin muuttaneen Oulunkylään 24.1.1931. Heti tämän jälkeen on Adelaiden nimi sekä hänen suhteensa edelliseen: sisar. Ihmeellistä, ettei kukaan muistelijoista eikä mikään kohdalleni osunut asiakirja tiedä hänestä mitään. Onhan toki mahdollista, että olen itse joutunut hakoteille.
Äitini muisteli suurella lämmöllä kuvaamaani nähtävästi käytökseltään ja koko elämältään suurenmoista perhettä, Gustav-setää ja Sofia-tätiä sekä ennen muuta heidän tyttäriään, jotka olivatkin juuri sopivassa iässä minuuttaan etsivän äidittömän tytön ihailla.
Henrik Edvard Bernard
jäi Maria ja Johan Kyrklundin viimeiseksi lapseksi. Varmasti hänkin eli sisarustensa tavoin hyödyllisen ja työteliään elämän, mutta monista syistä johtuen hänestä eivät aikalaisetkaan ole pystyneet paljon kertomaan. Jälkipolvi on unohtanut hänet vielä täydellisemmin, koska Henrik ei piirtänyt ainoatakaan viivaa tulevaisuuden kirjaan. Hän ei mennyt naimisiin eikä siis saanut sukunsa jatkajaa, hän ei kohonnut asemaan, jossa hän olisi saanut edes paikallishistoriallista nimeä, hän ei esiintynyt joukossa, jossa tehtiin kyseenalaisia mainetekoja, hän ei omistanut asuntoakaan eikä mitään sellaista omaisuutta, josta olisi perikunnan keskuudessa syntynyt kunnon riita. Parilla sanalla sanoen Henrik oli kunnon mies.
Henrik syntyi 19.1.1836, eli pitkän elämän Pehrsin tilan setämiehenä ja kuoli 14.7.1910. Pystyn hyvin kuvittelemaan, minkälainen Henrik on ollut, koska oletan tavanneeni suvussani hänen tapaisiaan. Henrik oli syrjäänvetäytyjä, elämän rientoja vieroksuva vakavamielinen ihminen, työteliäs, mutta täysin vailla kunnianhimoa. Varmaankin hän oli arvokas apu sisarensa emännöimän Pehrsin talon töissä, tunnollinen mies, joka tuskin koskaan valitti palkkansa pienuutta tai työnsä suuruutta.
Henrikin nimikirjoitus paljastaa, että hänelle eivät kirjallisetkaan puuhat olleet aivan harvinaisia. Tottunut silmä kyllä erottaa pelkän oman signeerauksensa oppineen todellisen kirjoitustaidon omaksuneesta.