Elämää Brusaksessa Fredrikin aikana

Epäröin pitkään, ennen kuin uskaltauduin kirjoittamaan yllä olevan otsakkeen. Vielä suuremmin arastelen käsitellä kyseistä aihetta, koska käytössäni ei ole, päinvastoin kuin Johan Kyrklundin ajalta, koko isännänkauden kattavaa asiakirja-aineistoa. Nyt on selvä aukko, 1870-luku, joka minun on kuviteltava sen materiaalin ja niiden tietojen perusteella, joita olen saanut tuon "pimeän aikakauden" kahta puolta. En silti usko hairahtuneeni kovin virheellisiin päätelmiin. Tosin joillain kohdin on ollut harmillista pysyttäytyä varovaisissa arvioissa, vaikka jossakin ajankohdassa olen ollut haistavinani jotakin merkittävää tapahtuneen, jopa sen tulos voi olla myöhemmin nähtävissä, vaan ei siihen johtanut tie.

Tuolla viimeksi mainitulla tarkoitan lähinnä Fredrikin pitkin ikäänsä kohentunutta sekä kielellistä että stilististä kirjoitustaitoa. Kumpikaan ei parane harjoituksetta, ei varsinkaan käsiala. Talonpojan rooliin ei vielä tänäänkään, saati pitkälti yli sata vuotta sitten, kuulu tarve kirjoittaa. Fredrikin on siis täytynyt harrastaa jotakin sellaista, jossa tarvittiin kynänpyöritystä. Tuskin nuo harrastukset ovat olleet muita kuin kunnan tai/ja seurakunnan luottamustoimiin liittyneitä sihteerin tai vastaavan tehtäviä. Yhdistystoiminta luonnollisesti välähtää mielessä, mutta se oli maalaiskunnissa 1800-luvulla vielä jokseenkin vähäistä.

Vielä 1800-luvulla talollisten maat olivat useina palstoina ja ne taas monesti jopa hyvinkin kaukana toisistaan. Kun Fredrik vielä hankki joko ostaen tai vuokraten lisämaita, kestivät jo pitkät matkat työmaalle tuntikausia. Vaikka en tunnekaan kovin tarkasti Brusaksen vanhoja rajoja, tiedän tilan palstojen sijainnista hiukan haiskahdusta enemmän. Perunamaat, joita tavallaan lypsettiin päivittäin puolen kesää ennen syksyistä korjuuta, olivat talon välittömässä läheisyydessä. Niittyjä oli ainakin Tattarisuolla; oletan osan Malmin lentokenttää olevan vanhaa isieni maata. Yleisen hautuumaan eteläisen eli Brusaksesta katsoen kaukaisimman portin läheisyydessä käveltiin vielä ennen 1990-luvun rakennus- ja kaavoituksen muutostöitä Brusastiellä. Se ja vuonna 1891 laadittu asiakirja osoittavat, että noilla kohdin eli lähinnä nykyisellä Malmin hautuumaalla oli aikanaan myös Brusaksen tilan maita.

Brusas contra Ströms -oikeuskäsittelyn yhteydessä sijoitin, melkoisin varauksin tosin, riidan aiheuttaneen Strömsille kuuluneen palstan Ylästöön. Tietääkseni siellä oli Brusaksenkin maita. Samana päivänä ei luonnollisestikaan voinut käydä kahdella eri suunnalla olevalla tilan ääripalstalla. Olettaa sopii, että tilaa tuskin kyettiin hoitamaan isäntäväen ja yhden rengin voimin. Kun vielä täydellä syyllä epäilen Fredrikin omistautuneen paljolle muullekin kuin maatyölle, tilalla tarvittiin ainakin kasvukautena runsaastikin palkattua sekä mies- että naistyövoimaa. Tämän suuntaisia ajatuksia muistelen saaneeni myös siitä sinänsä vähästä, jonka äitini kertoi itse talon jokapäiväisistä askareista. Kuitenkin jo se, että tilan tyttäriä, äitiäni ja hänen sisartaan, ei koskaan päästetty "herrasväelle sopimattomiin" navettapuuhiin, osoittaa tilalla olleen runsaasti palvelusväkeä.

Brusaksen väen kulttuurinnälästä ja sen ahneesta tyydyttämisestä olisi hauska kirjoittaa. Ikävä kyllä joutuu vain toteamaan sen puutteen. Talon ainut kirja, ellei allakkaa ja ammatillisia vihkosia lasketa sellaisiksi, lienee ollut Laestadiuksen Postilla. Tuon saarnamiehen sana, tosin vain kirjallisena, Lars Levi kun pysyi ikänsä pohjoisessa, sai realistisella kansanomaisuudellaan etelärannikkomme ruotsalaisasutuksen tutkiskelemaan syntisiä sielujaan. Brusaksessa maaperä oli otollinen: henkinen vajaamittaisuus, jonka täytti tuomitseva ankaran moraalinen aines ja luonnostaan yksinkertaisuuteen, jopa asketismiin viehtynyt piirre talon ihmisissä. Sama oli toki laita paikassa jos toisessakin.

Varmasti Fredrikin päässä käväisi useastikin ristiriitaisia ajatuksia. Hänellä olivat jalat tukevasti maassa, ehkä jopa nilkkoja myöten, kuvatakseni hänen konservatiivista ajatuksenjuoksuaan, jota hänen uskonsa profeetta vain vahvisti. Toisaalta Fredrik oli tulevaisuuteen katsoja, isäntä, joka ymmärsi ammattinsa kehityksen, mies, jossa oli paljon yhteiskunnallistakin rakentajaa. Noiden roolien yhdistämisessä Fredrikillä mahtoi monesti olla hankaluuksia.

Eräs paradoksinen detalji oudoksuttaa. Fredrik oli tarkka; mitään ei saanut hukata, jättää haaskiolle. Rahaa ei pantu helposti tarpeelliseenkaan, turhuudesta puhumattakaan. Silti hän käytti käräjäpuuhiinsa, kverulointiin, kalliita juristeja, vaikka hänen omat kykynsä olisivat riittäneet mokomien asioiden ajamiseen. Se viittaa jonkinlaiseen henkiseen laiskuuteen, mutta luulisi tuon piirteen näkyneen muussakin.

Fredrikin tarkkuudesta kuulemma on maininta Helsingin pitäjän vanhassa historiassa. Sehän maksaa kokonaisen markan, kuuluu Fredrik monesti tokaisseen kunnan isäntien pohtiessa jotakin suurenpuoleista hanketta. Tulipahan tuossa samalla edes yksi todiste isäntämme yhteiskunnallisesta toiminnasta, joskaan se ei vakuuta hänellä olleen sanottavasti yhteiskunnallista silmää.