.

Heilimä Siivolassa oli tavallista enemmän ”virtaa”

Heilimän merkitys elämässäni on ollut siksi huomattava, että ellei hän saisi omaa otsikoitua kappalettaan tässä muistelmanpätkässäni, tuntuisi se aika merkilliseltä. Jostakin syystä me pidimme toisistamme heti alusta alkaen. Tuossa suhteessa oli paljolti samaa kuin Ellen Segermanin ja minun välilläni. Vaikka en ehkä sitä aikanaan tiedostanut, näissä molemmissa naisissa oli minua miellyttävää äidillistä vetovoimaa.

Tuo ystävyys säilyi koko Orimattilan-kauteni täysin rikkumattomana. Voisin kertoa moninkin kaunein sanoin Heilimän merkityksestä elämässäni. Jätän nämä korulauseet tältä erää kirjoittamatta. Riittää, kun mainitsen Heilimän heti alusta alkaen ohjanneen ja tutustuttaneen minut orimattilalaiseen elämänmenoon ja pitäjän ihmisiin. Ilman häntä minusta olisi helposti tullut muutamien kollegoitteni tavoin työmaaerakko. Yksinkertaisesti sanoen Heilimä on ollut eräs elämäni nainen.

Heilimää kutsuttiin Koivariksi. Tuon nimityksen syntyä ei voi tajuta, ellei tiedä Heilimän tyttönimen olleen Koivistoinen. Heilimän koulunimitys siis periytyi hänen tyttöytensä päiviltä.

Tämä harvinaisen nimen saanut tyttönen syntyi helsinkiläiseen virkamiesperheeseen 2.4.1906. Heilimä kertoi pilke silmäkulmassaan vanhempiensa ajatelleen ja suunnitelleen lapsensa aprillipäiväksi, mutta tyttöpä päätti heti ensi tulemallaan pettää kuin kiusalla vanhempiaan. Tällä Heilimä viittasi monien tehtäviensä parissa syntynyttä kiirettään, joka väistämättä silloin tällöin johti samantapaiseen myöhästymiseen kuin syntymätapahtumassakin. Minä en kyllä koskaan huomannut kollegani myöhästelevän enempää kuin me ihmiset keskimäärin. 

Kaksivuotisessa tyttökoulun yhteyteen perustetussa ns. Jatko-opistossa hankkimansa opettajapätevyyden jälkeen Heilimä Koivistoinen tuli Orimattilan oppikouluun jo vuonna 1926. Vanhoina hyvinä aikoina nuori nainen saattoi päästä näin äkkinäisesti arvostettuun asemaan. Heilimä sai vakinaiseksi muuttuvan viran 20-vuotiaana ja hoiti sitä itsenäisenä neiti-ihmisenä kuutisen vuotta. Naituaan viereltään kollegoittensa joukosta komeimman – tosin samalla ainoan! - Heilimälle lankesivat viranhoidon ja yhteiskunnallisten tehtävien lisäksi hyvin suoritetut osat erinomaisena perheenäitinä ja suuren talouden hoitajana.

Vaikka Heilimä joutuikin luopumaan miehestään turhan aikaisin, hän suoriutui leskeytensäkin aikana esimerkillisesti perheen, viran ja yhteiskunnan vaatimista elämäntehtävistä. Hänen kolme omassa elämässään menestynyttä lastaan ovat erinomaista todistusaineistoa. Toimiminen kunnanvaltuustossa ja muu yhteiskunnallinen tehtäväkenttä osoittavat Heilimässä olleen "virtaa" enemmän kuin tavallisessa ihmisessä.

Jonkinlaiseksi todistukseksi Heilimän energiasta mainitsen hänen toimineen lottien paikallisosaston puheenjohtajana vuosina 35–45, SPR:n Orimattilan osaston päänä 15 vuotta ja pitkiä aikoja sen piirihallituksen jäsenenä, Orimattilan Kansallisseuran sihteerinä ja Kokoomuspuolueen piiritoimikunnan jäsenenä. Oman pitkän lukunsa saisin luettelemalla Heilimän istumat lautakunnat ja niitä vastaavat elimet.

Heilimä opetti koko virkauransa ajan pääasiassa biologiaa ja maantietoa. Hyvänä piirtäjänä hän hoiti alkuaikoina myös koulun kuvaamataidon tunnit. Kun minä heti tullessani sain tuon postin harteilleni, minua ei jo valmiissa epävarmuudessani hiukkaakaan helpottanut nähtyäni taululla Heilimän jollakin kasviopin tunnilla tekemiä erinomaisia piirroksia.

Heilimälle koitti koulutyöstä vapautumisen hetki vuonna 1970. Hän ei kuitenkaan jäänyt toimettomaksi, vaan hän omaksui jälleen jo hieman unohtuneen seurapiiriemännän roolin. Ikäväkseni jouduin luopumaan tuosta piiristä lähdettyäni perheineni Orimattilasta. Lohtua sain siitä, että Heilimälle lähtömme ei vaikuttanut olevan aivan toisarvoinen seikka.

Kun tuo elämässään niin energinen ystäväni menehtyi vapunpäivänä vuonna 1993, minusta tuntui, että hänen mukanaan loppui eräs merkittävä aikakausi Orimattilan kirkonkylässä ja hieman laajemmallakin.