Tupakka
Siihen aikaan puhuttiin aika valheellisesti muonatupakasta. Nimityksensä se lienee saanut ainakin osittain siksi, että miehille jaettiin päivittäiset kolme tupakkaa samassa yhteydessä kuin varsinaisetkin muonat, leipä, voi, juusto ja sokeri. Tuolloin myös uskottiin jopa lääketieteellisissä piireissä, että varsinkin aterian jälkeinen tupakointi edisti ruuansulatusta.
Kun varsinaisen muonan grammamäärät muistan vain osittain, tupakasta tiedän kaiken. Päivittäinen annos siis oli kolme savuketta. Näiden lisäksi jokainen sai ostaa kohtuuhintaan kaksi Työmies-askia viikossa. Vanhalle tupakkamiehelle eivät luonnollisestikaan nuo päivittäiset kymmenkunta savuketta riittäneet, mutta minunlaiseni harjoittelija tyytyi koko sodan ajan tuohon määrään. Alkuun jopa myin jollakin lomallani muutaman Työmies-askin Helsingin rautatieasemalla.
Koska Työmies-savukkeella ei ”paremmissa” piireissä ollut kunnon statusta, esikuntaherrat polttelivat Kairoa, Kerhoa, Maltaa, Mekkaa, Klubi 7:ää tai Kultaleimaa. Se huvitti meitä rivitupakkamiehiä kovasti, koska yksikään meistä ei olisi vaihtanut kunnon pölkkiä hentoon pilliin.
Kun tupakka oli loppumaisillaan maassamme sodan jatkuessa, osan armeijan miehistä, ehkä kaikkienkin, täytyi tyytyä Saksasta tuotuun Juno-savukkeeseen. Sillä ja perinteisellä tupakalla ei liene ollut muuta yhteistä kuin nimi ja nikotiini, Junossa tosin tuo jälkimmäinen synteettisenä. Omalla kotirintamalla kasvaneella ja siellä jalostetulla kessulla ja Junolla varmistettiin kuitenkin se, että kenelläkään Suomessa ei ollut vaaraa vierottua tupakasta.
Jos joutuisimme uudelleen sotaan, sen johto tuskin taritsisi ilmaisia tupakoita miehilleen. Minustakin riittäisi, että valtio korkeintaan toimisi kaupan välittäjänä, kuten se silti menetteli viimeisissä sodissamme myydessään nuo pari viikkoaskia. Ns. muonatupakat saisivat jäädä jakamatta.
Vuosikymmeniä sodan jälkeen sain eräältä kaveriltani hänelle jääneet täysinäiset tupakka-askit kuin museaalisina muistoesineinä haltuuni. Tupakkamainoksena ei voine pitää tähän skannaamaani kuvaa niistä. Näin moni välttyy siltä häpeältä, ettei tiedä näistä aikanaan tärkeistä asioista mitään.
Kyseinen Kairo sodan alun tupakkana maksoi 15 markkaa, Mekka taas runsaasti enemmän, 20 markkaa. Todellisuudessa itse poltettavan hinta säilyi suunnilleen ennallaan. Sen sijaan vero - noin 2/3 koko hinnasta - nosti Mekan Kairon edelle.