Yhteinen etu saattoi kumota sodan lait
Asemien taas kerran vakiinnuttua etulinjojemme väliin jäi kirkasvetinen puro. Koska tuolla asumattomalla seudulla ei ollut lähettyvillä kaivoa eikä juuri muutakaan juomavesilähdettä, niin sekä me suomalaiset että vihollissotilaat aloimme käyttää vesipisteenä yhtä ja samaa paikkaa tuon puron varrella. Jos oikein sopivasti sattui, viholliset kohtasivat vesiastiat käsissään kahta puolta tuota parisen metriä leveää puronuomaa. En tiedä, miten osapuolet olivat päässeet alkuun tuossa käytännössä. Se oli kuitenkin syntynyt ennen meidän yksikkömme tuloa paikalle. Joka tapauksessa menetelmä toimi erinomaisesti sen ajan, jonka viivyin kyseisessä tukikohdassa.
Koska kyse oli purosta, pitkästä vesinorosta siis, tuntuu oudolta, että molempien sotijaosapuolten täytyi hakea vetensä juuri samasta kohdasta rantaa. Sille oli kyllä aivan luonnollinen selityksensä, mutta sitä en enää muista. Sen sijaan mieleeni on aika karmivana jäänyt silmieni todistus siitä, että kymmenisen metrin päässä yläjuoksulla juomavesipaikastamme makaili tiheän rantavesakon kätkemänä puolittain vedessä muutama vihollisen moniaita viikkoja aiemmin kaatunut soturi. Ennen tuota havaintoa olimme juoneet sairastumatta purovettä ties kuinka kauan. Eihän se silti löytöömmekään päättynyt. Ruumiit tosin korjasimme pois purosta. Myöhemmin olen päätellyt, että juoksevan veden kolmenlainen puhdistuminen - mekaaninen, kemiallinen ja biologinen - tapahtuu nopeammin kuin mitä saatamme kuvitellakaan.
Lähdettyämme mainitusta tukikohdasta kuulimme sen piirissä tapahtuneesta katastrofista. Paikallemme tulleessa yksikössä oli joku, joka ei joko ollut saanut tietoa tuosta vedenhakukäytännöstä tai hän ei ymmärtänyt sen todellista ja vakavaa merkitystä. Seistessään vartiopaikallaan hän teki juuri niin kuin yleensä pitikin menetellä, ampui näkemänsä vihollisen. Siihen päättyi sen yksikön niin kuin toki vihollisenkin helpon veden saanti. Kuullessani tapahtumasta en niinkään surrut vedenhankinnan vaikeutumista - sehän ei enää koskenut meitä -, vaan harmittelin senkin vähäisen moraalin rappeutumista, mitä vihollisten välillä ehkä oli. Todellisuudessahan kyseessä silti saattoi olla pelkkä kohtalokas informaatiokatkos. Tämän tapaisia ei saisi tapahtua varsinkaan sodassa, jossa elämä on jo itsessään tarpeeksi hankalaa.
Juuri kertomani lisäksi jotkut muutkin seikat kuin yhteinen vesipiste saattoivat hetkellisesti ja paikallisesti vaientaa sotaisen toiminnan. Kerron niistä myöhemmin omassa asiayhteydessään.