Pikkumietteitä pikkuasioista

Ajatuksia vaeltaessani ala-malmilaisessa maisemassa. Paria Malmin hautausmaalla tapahtunutta siunaustilaisuutta lukuun ottamatta tulin ensi kerran Malmille 1970-luvun puolimaissa. Ryhdyin heti äitini kertomien talonnimien mukaan haeskelemaan niitä tai niiden alunalkuisia sijoja. Äitini apu, niin suurenmoinen kuin se kaikessa muussa olikin, jäi tässä olemattomaksi. Hänelle topografia ja paikallisvaisto olivat tuntemattomia käsitteitä.

Jouduin alun alkaen hakoteille. Kartta opasti minut luonnollisesti heti Brusastielle - nyt jo asutuksen alle hävinneelle - ja Filpusvägenille. Niiden koluaminen ei kuitenkaan johtanut minkäänlaiseen tulokseen. Vaikka tilojen reuna-alueet lienevätkin aikanaan sivunneet kyseisiä teitä, tänään tiet ja talot ovat kaukana toisistaan. Sinä päivänä, jolloin Brusaksesta ja Strömsistä Latokartanontielle johtavaa katua ristittiin, Riihenkulman sijasta olisi pitänyt päätyä Brusaksentiehen.

Pehrs on säilynyt ruotsinkielisen lukea ja kuulla jopa kahdessa muodossa: niin Pehrstået kuin Pehrsvägenkin muistuttavat entisistä hyvistä ajoista. Suomenkielisissä muodoissaan - Pekantie ja Pietiläntie - ne sen sijaan eivät liittyne mihinkään alamalmilaisessa paikallishistoriassa. Ströms vaikuttaa jääneen täysin osattomaksi mahdollisesti roihuvuorelaisen kaimansa johdosta. Samoin Svarvars-nimistä paikkaa saanee turhaan hakea Malmin karttalehdeltä. Ehkä Sorvaajankatu - Svarvaregatan Herttoniemessä on puolestaan estänyt Svarvarsintien syntymisen.

Useita sivuja sitten totesin, että Svarvarsin etymologiasta tuskin voi erehtyä. Brusas-nimen alkuperää sen sijaan on vaikeampi jäljittää. Siva-ystäväni tutkimusten mukaan ko. tilan isäntänä oli muinaisina aikoina Eric Brusius - tämän nimisestä herrasta kerroin heti tarinani alkuosassa -, jonka nimi myöhemmin vääntyi Bruse-asuun. Siitä oli lyhyt matka aikanaan kovinkin yleisesti ja virallisestikin käytettyyn Brusens-nimeen. Alettiinko taloa siis kutsua Eric-isännän nimen mukaan vai onko se saanut sen viereisen puron kohinasta (brus = kohina), saattaa olla ratkaisematon kysymys. Kohinaan muuten viittaa talosta aikanaan käytetty lempinimenomainen lyhenne Brus. Se oli käsittääkseni nimenä sekä talonväen että kylänkin piirissä niin yleinen, että alkuperäinen saattoi olla joillekin vieraammille vallan outo.

Nykyinen Longinoja oli 1800–1900 -lukujen vaihteessa, kuten sitä aikaisemminkin, juoksultaan runsaampi ja samalla vuolaampi kuin meidän päivinämme. Sen muistellaan jopa olleen jonkinlainen kalavesi. Äitini kertoi pulikoineensa kaiket kesät omassa joessa. Eiväthän lasten vaatimukset ole tuossa suhteessa koskaan olleet kovin vaativat. Silti epäilen, että vaikka puron veden saisikin puhtaaksi ja uitavaksi, sen nykyinen vesimäärä olisi riittämätön pienenkin ihmislapsen pulikoida. Jos taas oletamme puron ennen olleen toista kokoa kuin nyt - itse uomahan antaa siihen hyvätkin mahdollisuudet -, siitä on luonnollisesti aiheutunut kohinaakin.

Olosuhteita tuntematta en pysty sanomaan, onko virran juoksu voinut olla niin voimallinen, että siitä olisi ollut aihetta Strömsin nimeen. Toisaalta tässä on kuten Brusaksessakin se mahdollisuus – juurihan niitä mainitsin -, että joku alkuaikojen isäntä on tuonut nimen tullessaan. Siihen viittaa sekin, että niiden parin tilalla isännöineen, jotka mainitsen tarinassani, nimessä on ström-osa: Strömberg ja Liljeström. Jossakin maakirjassa olen jopa tavannut herra Strömsin mainitun tilan isäntänä.